Autuaan Ksenia Pietarilaisen luona

21/02/2019

Artikkeli

Enkeli siunaa Pietarin kaupunkia Ksenian syntymäpäivänä. Ksenia on rakastettu pyhä kotikaupungissaan yhä, ja pyhiinvaeltajien lisäksi Ksenian rukoushuoneella monet kaupunkilaiset käyvät joka aamu työmatkallaan.
(Kuva/photo: Hellevi Matihalti)

Hautausmaa on luminen, puut piirtyvät mustina, paljasoksaisina valoa vasten – taivas on valoa täysi. Polku, kaikki polut hautausmaalla, ovat hyvin hiekoitetut kyllä, mutta hiekan alla liukkaita, ja minua koko ajan pelottaa, että liukastun ja kaadun, ja jos pidän kiinni tyttäreni käsivarresta, kaadan hänetkin samalla.

Minua vain pelottaa, vaikka olen menossa autuaan Ksenia Pietarilaisen luo. Ja ajattelen taas, että niin vähäinen on uskoni.

Tuntuu, että Pietarissa jokainen tuntee Ksenian – taksikuskikin, jättäessään meidät autosta, neuvoo, että meidän on käveltävä hiukan eteenpäin, osoittaa porttia, jonka läpi kuljetaan hautausmaalle.

Kun kaupunkilaiset alkoivat tajuta Ksenian pyhyyden, heidän kunnioituksensa häntä kohtaan kasvoi. ”Äidit huomasivat, että sairas lapsi parani heti, jos autuas hyväili sitä tai tuuditti kehdossa.” (Pyhä auttaja – autuas Ksenia)
(Kuva/photo: Hellevi Matihalti)

Tyttärellä on kukkakimppu, vaaleanpunaisia somia krysanteemeja, ja paperi kukkien ympärillä on vaaleanpunaista sekin, kukat kauniisti sidottu kimpuksi.

Ajattelen, että kun Ksenia kierteli kaupunkinsa, tämän Pietarin katuja, ei hänelle ojennettu kukkakimppuja. Museossa on Aleksandr Prostevin maalaus, jossa hento ja hauras Ksenia etsii lankkuaidasta turvaa, kun ilkeästi virnistelevät pojat heittelevät häntä lumipalloilla – arvaan poikien paljaissa käsissään pitäneen lumipalloja niin pitkään, että ne ovat jäätyneet koviksi, kipeää tekeviksi – kuin jäänpalasiksi.

”Pietarin laitakaupungin kauppiaat, porvarit, virkamiehet ja muut asukkaat olivat vilpittömän iloisia saadessaan pitää autuasta vieraanaan,” (Pyhä auttaja – autuas Ksenia)
(Kuva/photo: Hellevi Matihalti)

Mutta Ksenia rukoili heidänkin puolestaan, ajattelen – kaikkien pietarilaistensa puolesta hän rukoili.

Kaatumatta tulemme mekin autuaan Ksenian rukoushuoneen luo. Aivan turha oli taas kerran pelkoni.

Niin kuin meidän Herraamme lohdutti enkeli hänen raskaina hetkinään, niin enkeli otti autuaan Ksenian siipiensä suojaan ja vahvisti häntä.
(Kuva/photo: Hellevi Matihalti)

Omin silmin näen todeksi sen, minkä olen vain lukenut – miten ihmisiä saapuu runsaasti rukoushuoneelle, vaikka on arkipäivä. Näen, miten he kiertävät vihreäksi maalatun rakennuksen, pysähtyvät, painavat otsansa rappausta vasten ja rukoilevat – jakavat pyyntönsä Ksenialle, joutuisalle auttajalle.

Ja miten pieni rukoushuone täyttyy ihmisistä! Tuovat kukkasia Ksenialle, niin kuin mekin tuomme – kukat ympäröivät kaikki Ksenian ikonit ja Ksenian haudan.

Sivuseinän pöydän luona seisoo koko ajan useita ihmisiä kirjoittamassa muistelulappusiin nimiä – elävien omaistensa, rakkaidensa, joiden puolesta kääntyvät Ksenian puoleen, tai poisnukkuneiden, joiden sieluille rukoilevat pelastusta. Muistelulappusia ja kyniä on pöydällä.

Kun kävelimme Smolenskin hautausmaalla takaisin kohti arkea, oli tuon tuosta pysähdyttävä katsomaan taaksepäin pientä rukoushuonetta, jossa vallitsee ihmeellinen rauhan ja pyhyyden läsnäolo, jossa rukouspalvelukset seuraavat toinen toistaan – rukoilijat laulavat yhdessä hartaina Herra armahda, Herra armahda papin rukoillessa elävien ja kuolleiden puolesta.
(Kuva/photo: Hellevi Matihalti)

Kaivan käsilaukustani paperilappusen, johon olen kirjoittanut nimiä – arvelen kyllä Ksenian ymmärtävän nimet, vaikken kirjoittaisikaan niitä kyrillisin aakkosin, mutta silti olen opetellut kirjoittamaan nimet niin, ja jäljennän ne lunttilapustani muistelulapulle, elävien nimet sille, jossa teksti on punaisella, kuolleiden nimet mustapainatuksiselle. Eivät ne tietenkään eroa oman kirkkoni muistelulapuista muuten kuin kielen vuoksi.

Yhdelle muistelulapulle saa kirjoittaa enintään kymmenen nimeä. Se maksaa muutaman kolikon. Täällä ei makseta kirkollisveroa, joka kattaisi kaikki kirkolliset toimitukset.

Rukoushuoneen ulkopuolella on muistelupöytä, ja myös siihen mekin sytytimme tuohuksemme autuasta Kseniaa muistaen, häntä saamastamme avusta kiittäen, hänen puoleensa kääntyen.
(Kuva/photo: Hellevi Matihalti)

Pappi aloittaa rukouspalveluksen, ja kuljemme kaikki jonossa Ksenian haudan luo. Pappi seisoo siinä, ja miten minusta tuntuu, että hän on kuin poissa, hänen ajatuksensa ovat jossakin muualla – ovatko Ksenian luona? Mutta hänellä oli kauniin sininen epitrakiili, ja hän voitelee ristin jokaisen tulijan otsaan. Voitelun jälkeen alkaa palvelus, jossa luetaan alkurukousten jälkeen evankeliumiteksti, ja sen jälkeen pappi alkaa muistella niitä, joiden nimet olemme rukouslappusiimme kirjoittaneet. Kirkkokansa muodostaa kuin kuoron, kirkkokansa laulaa yhdessä Herra armahda, Herra armahda, Herra armahda…

Se on hiljaista, rauhallista ja koskettavan kaunista; se kuulostaa kovin hartaalta ja yhtäkkiä ymmärrän, että kaikki nämä ihmiset elävät todeksi autuaan Ksenian elämän, uskovat todeksi ne ihmeteot, mitä hän on tehnyt – uskovat, kun ovat omin silmin nähneet, itse kokeneet, aivan niin kuin minäkin uskon, koska todeksi tiedän.

Ja mielessäni lausun uuden ja uuden kiitoksen autuaalle – mutta myös rukoilen, että hän taas ja taaskin auttaisi.

 

Sitten kävelemme taas polkua hautausmaalla, takaisin jokapäiväiseen elämäämme, ja autuaan Ksenian rukoushuone jää taaksemme. Mutta yhä uudestaan ja uudestaan on käännyttävä katsomaan sitä.

Palaaminen takaisin jokapäiväiseen elämään tuntuu hämmentävältä, sanat ovat ikään kuin poissa, jokin osa jäi Ksenian luo, ja niin ymmärrän siinä kävellessämme myös papin hartaan poissaolon – ei hän ollut poissa, hän oli hyvin läsnä mutta myös lähellä autuasta.


”Sinä elit erakkona keskellä suurkaupungin turhuutta ja rukoilit lakkaamatta Jumalaa. Ihmetellen elämääsi me laulamme sinulle ylistystä.” (Akatistoshymnistä Pyhälle Autuaalle Ksenia Pietarilaiselle)
(Kuva/photo: Hellevi Matihalti)

Kestää pitkään, ennen kuin saamme puhutuksi toisillemme, tytär ja minä – eikä sittenkään sanoista välity se syvin kokemus, pyhyyden aistiminen, se, mikä oli niin todellista pienessä rukoushuoneessa.

Kävelemme hiljalleen kohti Smolenskin hautausmaan kirkkoa.

 

Museossa on Aleksandr Prostevin viehättävä maalaus myös siitä, miten Ksenia auttoi kirkon rakentajia kantamalla öisin tiiliskiviä valmiiksi, jotta rakentajat saivat jatkaa muuraustyötään, aika ei kulunut kivien kantamiseen.

Ja lopulta lakkasivat ilkeästi virnistelevät huligaanitkin heittelemästä Kseniaa, pilkkaamasta häntä – lopulta koko Pietari jo Ksenian eläessä näki ja tunnusti hänen pyhyytensä.

Mutta Kseniaa suhtautuminen ei muuttanut – hän pysyi houkkana, ylpeys ei häntä kyennyt koskettamaan, hän lohdutti ja auttoi, ja Jumalan armo vaikutti hänessä.

”Pyhät isät vakuuttavat, että ihmiskunnan suurin synti on ylpeys. Se on suurin este Jumalan armon vaikutukselle ihmisen sielussa.”(Pyhä auttaja – autuas Ksenia”) Ja minusta tuntuu – minä oikeastaan uskon – että laupias ja armahtavainen Herramme lähetti enkelin Ksenian luo aina silloin, kun se oli tarpeen. Enkeli tuki Kseniaa, enkeli lohdutti häntä, toisten lohduttajaa, ja oli hänen apunsa hänen jatkuvan raskaan kilvoittelunsa ajan.

Tytär Smolenskin hautausmaalla takanaan hautausmaan kirkko, joka rakennettiin vuosina 1786-1790. Tämän kirkon rakentamisessa Ksenia auttoi kantamalla rakentajille tiiliskivet valmiiksi öisin.
(Kuva/photo: Hellevi Matihalti)

 

”Oi, valittu jumalanpalvelija ja Kristuksen tähden houkka, pyhä autuas äiti Ksenia, Sinä kilvoittelit vapaaehtoisesti kärsivällisyydessä ja kestit vastoinkäymisiä. Kunnioittaen pyhää muistoasi me kannamme Sinulle ylistysveisun. Puolusta meitä näkyviltä ja näkymättömiltä vihollisilta, että laulaisimme sinulle:

Iloitse autuas Ksenia, sielujemme esirukoilija!” (Akatistoshymnistä Pyhälle Autuaalle Ksenia Pietarilaiselle)

Hellevi Matihalti

Akatistoshymni Pyhälle Autuaalle Ksenia Pietarilaiselle on julkaistu Ortodoksinetissä. Kaikki artikkelin yhteydessä julkaistut pyhän Ksenian hagiografiaa kuvittavat maalaukset ovat taiteilija Aleksandr Prostevin teoksia ja ne sijaitsevat Ksenia Pietarilaisen museossa, osoitteessa ul. Kamskaja 22.

 

 

Lisätty 21.2.2019 klo 22.40 Akatistoksen julkaisija.                                                             Lisätty 23.2.2019 klo 10.29 taiteilijan nimi ja Ksenia Pietarilaisen museon osoite.

 

 

 

 

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: