Karppanen: Ei jäljiteltäis!

14/03/2019

Karppanen

 

Kustaava kuuluu rakentaneen monikanavaisen kuuntelukokonaisuuden erityisesti kirkollisten ohjelmien kuuntelemiseen …
(Kuva/photo: esportche.rs)

Syrjäisellä Kustaavan asuinpaikkakunnalla ei katumuskanonia luettu kuin yhtenä päivänä. Onneksi Yleisradio tarjosi mahdollisuuden kuunnella toisena iltana.

Kustaava päätti kutsua Jorman ja Leonkin kuuntelemaan. Ehkä kuultaisiin  sitä mainostettua uutta suomennosta. Jorma oli epävarma, pääseekö mutta tuli sittenkin.

 

Ystävykset kuuntelivat keskittyneesti. Puhelias Jormakaan ei intoutunut kommentoimaan kesken radiopalveluksen.

 

Kaikki olivat tyytyväisiä hartaan rauhalliseen toimitukseen. Sitten Jorma huomautti:

”Eihän tuossa paljon uutta tuntunut olevan.”

Leo tunnusti, että hän on kuullut katumuskanonia vain muutaman kerran.

Kustaava sanoi: ”Ei tosiaan ollut paljon uutta. Jokunen sana tai kohta oli muutettu. Ei sellainen ole suomentamista vaan editointia.”

 

Sitten puuttui puheeseen Jorma:

”Minua häiritsi  jäljitellä-sanan toistuminen.”

”Minäkin sitä vähän ihmettelin”, myönsi Leo.

”Oikein, pojat! Niin minäkin. Jäljitellä on niin abstrakti ja vaikeasti hahmottuva sana, ettei se sovi ollenkaan tähän, varsinkin kun se esiintyy niin usein”, perusteli Kustaava.

 

”Mitenkä se ennen on ollut?” pohdiskeli Jorma.

 

”Eikö tuo lie ollut seuraamista, toisen esimerkin seuraamista”, arveli Kustaava ja lisäsi: ”Sitähän se on. Silloinkin kun jäljitellään toisen tekemistä, niin seuraamista se on, toisen perässä tekemistä. Ja kun toisen perässä kuljetaan, silloin kuljetaan sen jäljissä. Mutta tässä jäljittely kuulostaa orjallisesti alkukieltä jäljittelevältä koululaisen käännökseltä ja on sanana kovin epärunollinen. Pyhän Andreas Kreetalaisen katumuskanoni on suuri runoelma. Sitä paitsi jäljittelyllä on negatiivinen kaiku varsinkin puhuttaessa taiteista: se viittaa omaperäisyyden puutteeseen!”

 

”Mikähän sana siinä on alkukielessä?” aprikoi Leo.

Kustaava sanoi, ettei tunne tekstiä niin hyvin, mutta muistutti antiikin ajattelussa tärkeästä mimesis-käsitteestä. Että lapsikin oppii matkimalla, jäljittelemällä aikuista. Ja että kirjallisuus jäljittelee todellisuutta.

 

”Ootko sinä opiskellu kreikkaakin?” kysyi Jorma.

”En arvosanaksi asti. Perustiedot hankin vanhasta kreikasta ja jonkun tekstitentinkin suoritin”, selitti Kustaava.

”Mitä aineita sinä luit?” innostui Leokin.

”Pääaineena pohjoismaista filologiaa eli käytännössä ruotsia ja ruotsinkielistä kaunokirjallisuutta, sivuaineina klassillisesta filologiasta Rooman kirjallisuutta eli latinaa. Lisäksi suomen kieltä  ja vielä vähäsen espanjaa”, luetteli Kustaava.

”On mahtava kielivarasto”, ihastelivat miehet.

”Mutta unohtuu, kun ei käytä”, totesi Kustaava.

”Opetitko sinä kaikkia noita?” kyseli vielä Leo.

”Koulussa ruotsia ja joskus latinaa, kansalaisopistossa espanjaa”, hymähti Kustaava, onnellinen eläkeläinen.

 

Esko Karppanen

 

Palvelus on kuunneltavissa vielä noin kolmen viikon ajan YLEn Areenassa.

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: