Karppanen: Kyläpaastoa

04/04/2019

Karppanen

(Kuva/photo: twiilo.com)

Hietalan rouva tiskasi päivän viimeiset astiat. Ennen kahvilan sulkemista hän päätti istahtaa ja soittaa Kustaavalle.

”Mitenpä on paastosi edenny?” kyseli Kustaava.

”Ihmetellessä”, vastasi Hietalan rouva.

”Mikä sua niin ihmetyttää?” kysyi Kustaava osaaottavasti.

”Pappien puhheet”, hän sai vastaukseksi. Ja Kustaavan kysyttyä, mikä niissä nyt on niin poikkeuksellisen outoa, Hietalan rouva alkoi selittää:
”No, kun pappi sano saarnassaan, jotta näin paastoaikaan pittää vähentää kylässä käyntiä ja kaikkea sosiaalista kanssakäymistä niinku puhelimessa puhumista.”
Nyt alkoi Kustaava ihmetellä:
”Onpa kummallista. Meiän pappi sano, jotta paastoa viettäessä tulis antaa aikaa ystäville ja olla heihin kontaktissa, kun kiireen keskellä saattaa jäähä yhteyenpito vähemmälle.”
”Teilläpä on viisas pappi”, ihasteli Hietalaska.

Kustaava jatkoi: ”On, ja sano se pappi niinki, että paastossa pitää nimenomaan käyä kylässä ja soitella ja niinpäinpois. Jättää vaikka omat hommat vähemmälle ja muistaa toisia.”

”Sittenhän minä tein just niin, ku teiän pappi neuvo”, nauroi Hietalan rouva, jo paljon huojentuneemmin.

”Kyllä”, sanoi Kustaava ja kysäisi: ”Mitä muuten oot puuhaillu?”
”En paljo mittää”, vastasi Hietalan rouva ja lisäsi: ”Oon ollu niin laiskalla tuulella, jotten oo viittinnä tehä etes syntiä.”

Kustaavaa nauratti.   Hietalan rouva ei malttanut olla tokaisematta:
”Kyllä kai sitä syntiäki tehä voisi, van kun sitä pittää heti kohta katua. Aattele, kaksinkertanen työ: ensin tehä ja sittä vielä ruveta sitä tekemistä katumaan.”

 

Esko Karppanen

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: