YLEn kallis ohjelma

23/04/2019

Kolumni

(Kuva/photo: Pinterest.com)

Ilta-Sanomat uutisoi juuri pääsiäisen alla, että YLE lopettaa perinteisen ortodoksisen pääsiäisyöpalveluksen suoran televisioimisen (Heidi Vaalisto: Ortodoksisen pääsiäisyönpalveluksen näyttäminen suorana tuli liian kalliiksi. IS 20.4. 15.45) Toki ortodoksit olivat asiasta jo sikäli tietoisia, että Kirkon sivuilla oli lyhyesti kerrottu asiasta. Mutta hätäinen lukija, kuten minä, oli hyvinkin saattanut käsittää tämänvuotisen tilanteen poikkeukseksi.

Tosin YLE paikkasi tilannetta vähän huvittavalla tavalla: esittämällä uusinnan vuodelta 2014. Ajatus lienee ollut, että samat veisuthan palveluksessa jodlataan ja se saarnakin, eikö se ole ikivanha – luetaan paperilta yhä uudestaan ja uudestaan vuosi vuoden jälkeen, joten liekö tuolla nyt väliä, toimittaako palveluksen Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa vai Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa. Sama Leohan se.

Niinpä niin: taloudelliset seikathan ne määräävät, mitä maksajalle näytetään. Jos Sohvaperunoiden enemmistö haluaa formulakisoja tai selviytymisiä tositeeveestä ja Salattujen elämien perimmäisiä mysteereitä, niin siitä vain.

 

Heidi Vaalisto on haastatellut juttuunsa tuottaja Kimmo Saaresta, joka laskee, miten kallista pääsiäisyön jumalanpalvelusten televisiointi on. Hän kertoo mm, että pääsiäisen yöpalvelusta televisioitaessa ”siellä” (tarkoittaa ilmeisesti paikkaa, mistä palvelus televisioidaan) ”ollaan kolme vuorokautta ja yli 20 henkeä töissä, kaikilla pyörivät pyhälisät päällä”.

On aivan totta, että en tiedä televisiotuotannosta höykäsen pöläystä, mutta saanen ihmetellä, mihin tarvitaan 20 ihmistä ja miksi työ kestää kolme vuorokautta.

Tyhmänä vanhuksena ajattelen, että tuottaja on tietenkin perehtynyt tarkkaan aiheeseen ja selvittänyt ennakkoon palveluksen etenemisen.

Jos sitten varsinaiset työt ”siellä” aloitetaan suurena lauantaina, voin tyhmänä katselijana ajatella, että kaikki on valmista, kuten Pyhän Krysostomoksen pääsiäissaarnassa sanotaan, kun palvelus alkaa.

Tietysti se edellyttää, että kaikki työntekijät on myös huolella informoitu ennakkoon – ettei sitä tarvitse mennä tekemään ”sinne”.

 

Muistan tosin erään tapahtuman niinkin kaukaa menneisyydestä kuin metropoliitta Tiihonin ajoilta. Eräänä pääsiäisenä pääsiäisyöpalvelus lähetettiin suorana Tampereelta, ja metropoliitta Tiihon oli toimittamassa. Koska tyttäreni opiskeli tuolloin Tampereella, olin pääsiäisen hänen luonaan.

Muuan YLEn kuvaaja pyrki alttariin varsin vakain tuumin, mutta metropoliitta Tiihon lähes heitti hänet ulos. Nuorimies tuli kiroillen (kyllä) ja tönien palavat tuohukset käsissään seisovaa kirkkokansaa ja lausahti varsin äänekkäästi jollekulle kollegalleen, joka oman kameransa kanssa oli lähellä minua:

– Mikä se partainen ukko on, joka ei päästänyt minua kuvaamaan?

Tietämys olisi ollut hyväksi.Toisaalta, kun muistaa muutaman vuoden takaisen YLEn toimittajan, joka julisti Kristuksen taivaaseen astumisen tapahtuneen palmusunnuntaina, voi hyvinkin käsittää, että kuvaaja ei tiedä senkään vertaa. Ehkä hän vain kuvaa.

Tarkoitan yksinkertaisesti sitä, että jos ammattitaitoa ja tietämystä on riittävästi, työ saattaa sujua lyhyemmässä ajassa kuin kolmessa päivässä. Vaikka tietysti työtähän ne ovat matkapäivätkin – YLEssä. Esitänkin kysymyksen, miksi pääsiäisyöpalvelus pitäisi televisioida aina ”sieltä”, minne on kokonaisen (työ)päivän matka.

Ja jos käytetään nykyaikaista kevyempää kalustoa, rohkenen myös ajatella, että kymmenen ihmistä, jopa sen alle, olisi riittävä määrä toteuttamaan suoran lähetyksen.

Silti tämäkään ei vielä ole jutun clou.

Pitää palata vuosia taaksepäin, siihen aikaan, kun YLEvero säädettiin. Vero, jota jokaisen verotettavan on maksettava, omistipa hän television tai ei. Minäkin maksan sitä. Maksan sitä hiukan enemmän kuin 14 sytostaattihoitokertaa maksaa, toisin sanoen maksan YLEveroa lähes niin paljon, kuin vuoden sytostaattihoidot maksavat.

Tiedän, mitä olen saanut, kun maksan HUSin laskun sytostaattihoidosta. Saan koko rahalla täyttä myrkkyä.

Mutta kuinka on YLEveron laita? En viitsi vastata.

Olen vastustanut YLEveroa alusta alkaen, mutta minulle kerrottiin, kuten tyhmälle vanhukselle ainakin, että tällä tavalla saadaan laadukkaita ohjelmia.

Että: jos meillä on vain kaupallinen televisio, katsojaluvut määräävät, mitä televisiosta esitetään, koska – kuten kaikki tiedämme, olemmepa Marximme lukeneet tai emme, kapitalistisessa maailmassa tuotantolaitoksen tehtävä on voiton maksimointi.

Että: kun YLE rahoitetaan verovaroilla, se tuottaa ohjelmia, jotka ovat laadukkaita ja joita ei mitata katselijaluvuilla.

Mutta juuri niinhän YLE nyt tuottaja Saareksen mukaan tekee.

Ja toki suuntaus on ollut vallalla jo monien laadukkaiden kulttuuriohjelmien alasajona.

 

Meidän Herramme antoi opetuslapsilleen ohjeen:

”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.”

Tuntuu vähän kornilta ajatella lauseen loppuun lisäystä:

”Mutta tarkkailkaa kuulijoiden määrää ja pitäkää mielessänne voiton maksimointi.”

Vaan YLEssä tuskin meidän Herramme sanoista on kuultukaan, ja vaikka olisikin, niillä ei minkäänlaista painoarvoa liene.

 

Hellevi Matihalti

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: