Karppanen: Kananpojan tanssi

24/05/2019

Karppanen

(Kuva/photo: Христијанска Адвентистичка Црква – Кавадарци )

Tipu Tipatius oli iloinen, kun oli vapautunut ahdistavasta munankuoresta. Sai siinä nokalla nakutella, ennen kuin kova kuori antoi periksi. Munassa oli ollut pimeää, uh! Tilaa tanssimiselle kovin vähän. Ei hän usein ollut munassa ollessaan tanssinutkaan, paitsi siinä taulunäyttelyssä, säveltäjä Modest Musorgskin iloksi.

 

Nyt Tipu tanssi. Ruoho oli vihreää, kevään kukkaset juuri puhjenneet. Tipu ei surrut sitä, että pääsiäisen keskijuhla oli jäänyt juhlimatta siinä seurakunnassa, johon Tipu oli otettu, ja niin näytti jäävän pääsiäisen päätösjuhlakin vaille huomiota. Siitä Tipu ei niinkään välittänyt. Pääsiäisaika se oli sitä. jolloin Tipu sai loistaa heleänä tähtenä. Olihan muna Kristuksen haudan symboli ja Tipu vertauskuvallisesti haudasta salvat ja sinetit katkoen ja tanssien ulosastuva Kristus.

Kyllähän tämä ruohikkotanssikin tähteydestä kävi. Muutamilla kukilla oli  samanvärinen viitta kuin Tipulla, mutta mitäs tuosta. Sattuu sitä tyylivirhettä, ortopiireissäkin.

Kanat ja kananpojat ovat herkkäkorvaisia. Tipu Tipatius oli kuullut äskettäin kahden rouvan keskustelevan (toisen nimi tuntui olevan Kustaava; oliskohan toisen nimi alkanut hoolla, siis H:lla) että miten se kirkon johto ramppaa nykyään Konstantinopolissa melkein yhtä hartaasti kuin poliittinen eliittimme Moskovassa 70-luvulla.

 

”Puhuteltavana vissiin, tai ainakin läksytunneilla”, oli se Hoolla alkava arvellut. Kustaavaksi kuultu oli ihmetellyt, missä meillä muka on ristiriita maallisen lain ja kirkon kanonien välillä ja lisännyt, että aikamme vitsaus on liian tiukka puhdasoppisuus kaikissa uskonsuunnissa, myös ei-kristillisissä.

 

Kustaava oli huomauttanut sille Hoolla alkavalle, että katsopas, tuolla on kananpoika kävelyllä. Sitten rouvat olivat puhuneet siitä, kuinka viisaita kanat ovat, oppivat tuntemaan äänestä ja vissiin ulkonäöstäkin hoitajansa.  Ja toinen heistä oli puuskahtanut, kuinka hullua on halveksiva puhe kana-aivoista. Vaikka linnulla on pieni pää ja sen myötä aivotkin pienet, niin aivot ovat täynnä aivosoluja toisin kuin ihmisraukoilla. Ja että eipä ihmisestä olisi lentämään ja suunnistamaan semmoisia matkoja pimeässä, mitä linnut tekevät. Joo, no lentokoneella kyllä, mutta ei sittenkään joka ukosta. Eikä akasta.

 

Kanojen viisaus on toki maanläheisempää, oli toinen todennut. Koko ajan ne nokkivat maasta syötävää ja oppivat kulkemaan omasta pikku oviaukostaan ulos kanalasta ja sinne sisään, ihan omin päin. Ja lentämään yöpuulle ja päivällä pesään munimaan; ne suunnistukset ne kanalle riittää.

 

Esko Karppanen

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: