Murhaaja ehtii ensin

22/08/2019

Kirjat

(Kuva/photo: Myllylahti )

Metropoliitta Panteleimon: Äänisen aallot. Rikosromaani. Myllylahti 2019.

 

Jatkosodan päättymisen 75-vuotismuisto on saanut monen tämän vuoden kirjailijan hakemaan aiheensa siitä. Vallatulle alueelle juontavat juuret myös Metropoliitta Panteleimonin uusimman romaanin tarinassa, niin kuin teoksen nimi Äänisen aallot vihjaa.

George de Godzinskyn säveltämä ja Kerttu Mustosen sanoittama samanniminen valssi on vuodelta 1942 ja esiintyy Panteleimonin romaanin mottona ja usein esiin pulpahtavana johtoaihelmana. Laulelman teksti tiivistää oivallisesti suursuomalaisen näkemyksen Itä-Karjalan miehityksestä vapautuksena. Kriittistä suhtautumista menneeseen oli kuitenkin alettu harjoittaa jo 1960-luvulla, johon Panteleimonin teos ajallisesti Ylä-Savossa sijoittuu.

Kun sydänvaivoista jo pitempään kärsinyt uskonnonopettaja tuupertuu syntymäpäivillään ambulanssikuntoon, tulisiko ensimmäisenä mieleen epäillä murhayrityksen kohteeksi joutumista?

Metropoliitta Panteleimonin rikosromaanit eivät ole perinteisiä rikostarinoita. Rikos on Äänisen aalloissa pikemmin sivujuonne  – joskin luonnollisesti tarinan kannalta traagisuudessaan keskeinen. Sen kautta paljastetaan henkilöiden taustoja, motiiveja, historiaa, sielunelämää.
On raha-asioissa höynäytettäviä, rakkaudessaan pettyneitä, jotka ovat auervaarojen huiputettavissa; on menneisyyttään pakenevia ja sitä kätkeviä, elämäänsä katkeroituneita. Tässä tarinassa on useampi varteenotettava murhaaja(kandidaatti), ihan heidän omien ajatustensa ja sanojensa perusteella. Se rahan himo… Ja rakkauden!

Panteleimonia voisi luonnehtia psykologiseksi rikoskirjailijaksi. Häntä kiinnostaa ihmisen pimeä puoli: kuinka sinänsä hyvässä ihmisessä asuu alttius pahaan (ja pahaa maailmassa riittää). Ihmisessä valtaan pyrkivän pahan paljastajana metropoliitta on verraton. Tässä mielessä hän on eettinen ja myös kristillinen kirjailija.

”Kirottu sota”, ”vaietut asiat”, ”taakka”. Siinä on sotamuistoissa aukikäärimistä. Vuosikymmenten jälkeenkin mielen päällä on painolasti.

Yksi haluaa sen selvittää, toinen asianosainen kieltää.  Kaikki ei selviä, kun tekonsa toisella teettävä murhaaja ehtii ensin.

Hyvän murhamysteerin tavoin koko ajan tulee vääriä vihjeitä, niin että kokenut murhainratkaisija Elisabet Urhonenkin meinaa mennä päätelmissään harhaan, lukijasta puhumattakaan. Siitähän se jännityskirjallisuuden jännitys syntyy.

Metropoliitta Panteleimonin romaaneissa on selvä ja looginen rakenne; niihin ei ole ahdettu liikaa tavaraa. Tarina on nytkin ehjä ja silti monipuolisen rikas, juonen kehittely henkeäsalpaava.

Äänisen aallot ei ole kevyt kesädekkari. Pahuus ei ole siinä yksinomaan rentouttavaa lomalukemista, vaikka teos on kirjoitettu notkean sujuvasti. Tarkka silmä panee huomaamaan monia seikkoja, joilla on suuri merkitys ihmistenvälisessä kanssakäymisessä; kertoja puhuu ohimenevin viittauksin elämästä ja ihmisestä niin terävästi, että lukija hätkähtää.

 

Esko Karppanen

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: