Kiihottamista kansanryhmää vastaan

25/08/2019

Kolumni

OLIN KAKSI PÄIVÄÄ ja kaksi yötä sytostaattihoidon jälkeen taas kerran voinut mielettömän huonosti. Muutaman kerran sain torkahdetuksi parvekkeella – lämpöhuopaan kietoutuneena, istuen siinä samassa parveketuolissa, jossa pari vuotta sitten jouduin kolme kuukautta nukkumaan, ennen kuin kipulääkitykseni saatiin kuntoon. Silloinkaan en voinut olla makuuasennossa – eri syistä tosin kuin nyt.

Tällaisessa tilanteessa sitä alkaa vakavasti pohtia, kuinka pitkään näitä hoitoja haluaa. Laskee hyvät päivät ja nämä tällaiset päivät – ja erityisesti yöt, jotka joskus tuntuvat päiviä vaikeammilta. Pahimmalta tuntuu ehkä se, ettei jaksa sitä mitä haluaisi – hyvä elämähän on sitä, että voi tehdä sellaista, mikä on (ainakin omasta mielestä) tärkeää.

Kun mitään en jaksanut, raahauduin läppärini äärelle ja ajattelin selata päivän uutisantia.

Koko lailla nopeasti vastaan tuli YLE:n sivuilla uutinen, josta siteeraan tähän osan (kursivointi minun):

 ”Tapaus Päivi Räsänen:

”Poliisille tehdyn rikosilmoituksen perusteella selvitetään, onko kansanedustaja syyllistynyt kesäkuussa julkaisemallaan Twitter-viestillä rikokseen. Viesti kuvaa Helsinki Pride -tapahtumaa synnin ja häpeän nostamiseksi ylpeyden aiheeksi sekä kyseenalaistaa kirkon osallistumisen tapahtumaan. Ilmoittajan mukaan viesti on vähemmistöihin kohdistuva suvaitsemattomuuden ilmaus.”

Kansanedustaja Päivi Räsänen
(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

JA SITTEN SEURAAVA uutinen, joka kertoo kristillisdemokraattien Oulussa pidetystä puoluekokouksesta. Uudelleen puolueen puheenjohtajaksi valitun Sari Essayahin kerrottiin heittäytyneen puoluetoverinsa Räsäsen puolustajaksi.

Asian olisi tietysti voinut ilmaista myös neutraalisti.

Mutta siteeraan aivan lyhyesti YLE:n uutista (kursivointi minun):

”Essayahista on käsittämätöntä, että poliisi aloittaa opillisesta linjakeskustelusta esitutkinnan tällä rikosnimikkeellä. – – –
Essayahin mielestä uskonnollisessa keskustelussa ja kielenkäytössä on voitava puhua ja argumentoida teologisella sanastolla.”

Ja kas vain!

Nämä uutiset luettuani huomasin olevani hyvinkin elossa, ja tunsin suunnattoman ärtymyksen leviävän mieleeni.

 

TÄSSÄ KOHDIN MINUN täytyy tietysti sanoa, etten läheskään kaikissa asioissa ole samaa mieltä Päivi Räsäsen kanssa, ja esimerkiksi suhtautumiseni homoseksuaaleihin poikkeaa täysin hänen suhtautumisestaan. Mutta en missään tapauksessa kuulu niihin, joiden mielestä sanan- ja uskonnonvapaus eivät koske Päivi Räsästä. Olen aina pyrkinyt noudattamaan tätä ajatusta, joka siis ei ole Voltairen, vaikka niin itsekin joskus olen maininnut:

”En hyväksy mielipidettänne, mutta kuolemaani saakka puolustan oikeuttanne ilmaista se.”

Mutta mikä Päivi Räsäsessä niin suunnattomasti ärsyttää? Olen esittänyt oman ajatukseni asiasta, kun kirjoitin Räsäsen Abortti-kirjasta (https://simeonjahanna.com/2018/11/11/ajatuksia-paivi-rasasen-abortti-kirjan-aarella/), mutta en usko, että se on koko totuus. En silti tässä aio paneutua siihen kysymykseen.

Sillä pohjimmiltaan minut sai pyhän vihan valtaan (kuten edesmenneellä ystävälläni Irina Mirolybovilla oli tapana sanoa) se, että minun tulkintani mukaan synnistä puhuminen Raamattuun vedoten on tässä siis tulkittu epäiltäväksi rikokseksi nimikkeenä ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan”.

Lienee siis aiheellista odottaa, että Raamatun siteeraaminen muulloinkin ja muiltakin osin saattaa aiheuttaa syyllistymisen ”kiihottamiseen kansanryhmää vastaan”..

Sellainenhan ei ole uutta; uutta se on Suomessa.

 

NO NIIN. KENELLE Päivi Räsäsen viesti oli kohdistettu? Julistiko hän de facto tuomion homoille? Räsäsen oman kertoman mukaan twiitti oli kohdistettu hänen omalle kirkolleen, Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle.

Sitä paitsi – jos aivan vilpittömästi on etsittävä ”kansanryhmä”, johon twiitti viittaa, eikö se ryhmä ole syntiset? Sillä rohkenen olla sitä mieltä, ettei edes Päivi Räsänen lue ainoiksi syntisiksi homoja.

Ja tästä seuraakin mielenkiintoinen ajatuskulku: kuka on syntinen?

 

TÄNÄ ILTANA, KUN vielä toivon, että huomisaamuna jaksaisin lähteä liturgiaan, luin ehtoolliseen valmistavia rukouksia, ja eniten minua on aina koskettanut Pyhän Simeon Uuden Teologin rukous:

”- – – Vapahtajani, tiedän, ettei kukaan toinen ole rikkonut sinua vastaan yhtä paljon kuin minä. Mutta tiedän myös, että Jumalani valtava pitkämielisyys ja rajaton ihmisrakkaus voittaa suuret syntini ja paljot rikokseni.  – – – Sitä eivät ymmärrä enkelit eivätkä ihmiset, mutta sinä lähestyt syntisiä aivan kuin todellisia ystäviäsi. Se antaa minulle rohkeutta, se antaa minulle ikään kuin siivet.”

Tarkoitan, että kaikkihan me olemme syntisiä.

 

MUTTA KOSKA ME elämme maailmassa, jossa mikään ei ole syntiä ja jossa Jumala on poistettu, kielletty, muutettu taruolennoksi, ei ole enää kykyä – ehkä ei haluakaan – ymmärtää, mitä joku ihminen todella tarkoittaa puhuessaan synnistä.

Ja siksi tunnen suurta kunnioitusta Päivi Räsästä kohtaan, joka jatkuvasti jaksaa puhua uskonsa mukaisesti, vaikka se ei hänelle kunniaa ja mainetta lisää. Tosin toivoisin, että hän kiinnittäisi yhtä vahvasti huomionsa moniin muihinkin synteihin, jotka ihmistä ahdistavat ajassamme.

Sillä itse en jaksa uskoa, että seksuaalisuus ja kaikki siihen liittyvä on aivan ratkaisevinta sielujemme pelastuksen kannalta.

Hellevi Matihalti

, , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: