Seurakunta-  ja hiippakuntauudistus puhuttavat. Muuan seurakunta oli niin edistyksellinen, että järjesti keskustelutilaisuuden, jonne kaikilla seurakuntalaisilla oli pääsy, jopa medialla. Oli kutsuttu – ja saatukin – paikalle papillista edustusta useasta seura- ja hiippakunnasta.

Alla on poimintoja tämän seurakuntaillan keskustelusta.  K = kysyjä. P = pappi. Numerosta 1 alkaen tarpeen mukaan eteenpäin.

Kuten huomaatte, kiperiinkin kysymyksiin saatiin vastaus.

 

 

K(ysyjä)1: Miksi sellaista seurakuntaa laajennetaan, joka ennestään on laaja?

P(appi)1: Väestöpohja on liian pieni. Täytyy saada lisää populata.

K2: Mihin sitä populaa tarvitaan?

P2: Kirkkoherran palkan kasvattamiseen. Muuten ei ole johdettavia kappeleita ja kappelipappeja. Ja ilman niitä palkka ei nouse.

K1: Vaan minkä vuoksi kasvatetaan sellaista seurakuntaa, jossa on jo liikaakin populaa?

P3: Populaa on, muttei johdettavia kappeleita. Kirkkoherran palkan kasvattamiseksi tämäkin temppu. Olemmehan tunnetusti palkkakuopassa. Pitkä on matka 25 tonnin kuukausipalkkaan,  joka yritysjohtajalle vähintään kuuluu.

K2: Mutta onko tuo kaikki seurakunnalle parasta?

P3: Seurakuntamme parhaalla tarkoitan parasta meidän.

K3: Eikö kulut kasva liikaa, kun seurakunta laajenee ja sen alueelle tulee ylläpidettäväksi lukuisia kirkkoja ja rukoushuoneita?

P2: Mikä ongelma se, puretaan pois! Tai myydään, jos joku tarvitsee vaikka karjasuojaa.

P4: Taikka Metsästysseura metsästysmajaa.

K4: Mistähän muualta niitä paljon puhuttuja säästöjä tulee?

P3: Sitä pitää vielä miettiä.

K5: (peruuttaa pyytämänsä puheenvuoron ja poistuu tilaisuudesta.)

K6: Hiippakuntakin näyttää jossain päin laajenevan. Miten meinaatte saada piispan kiinni?

P5: Öö, tuota, juoksemalla. Niin kuin vanhassa hippaleikissä. Juoksemme piispan perässä, kun hän viuhtoo edellämme huntu heiluen. Saatuamme hänet kiinni läimäytämme harteille ja huudamme: ”Hiippa!”

 

 Esko Karppanen