Karppanen: Hietalan rouva ympäristökeskustelee

07/11/2019

Karppanen

(Kuva/photo: Pinterest.com)

”Tarjosihan ne mulleki sitä palakintoa van en ottanna. Minä sanon, että kun kerran ei Reeta ota en ota minäkää”, puhui Hietalan rouva kahvilassaan puhelimeen, juuri kun päivän ensimmäinen asiakas tuli sisään ja alkoi riisua päällysvaatteitaan.

”Enhän minä oo sen jäläkeen syöny, kun se hullunlehmäntauti alako levitä. Lammasta ja sianlihhaa senni eestä”, totesi kahvilanemäntä, lopetti puhelun ja alkoi palvella asiakkaita.

 

Jo ennen iltaa Hietalan ukolta tultiin postilaatikolla kysymään, onko se emännän sairaus paljonkin pahentunut.

Hietalan ukko raapi korvallistaan, käänteli kuvalehteä toisessa kädessä ja ihmetteli kysymystä.

”Kun ihmiset väittää, jotta se puhhuu saaneesa ulukomaelta jonkun ympäristöpalakinnon”, tarkensi keskustelukumppani.

”Kunnossa se on”, sai Hietalan ukko lopulta sanotuksi.

 

Kun kahvila oli illalla kiinni ja kahvilanpitäjäpari syönyt päivällisen, Hietalan rouva sai kuulla kuulumiset.

Häntä alkoi naurattaa niin että hän meinasi tukehtua kahviin, kun sitä luiskahti naurunpyrskeen mukana henkitorveenkin.

”Sanonhan minä Kustaavalle puhelimessa, etten minäkää ota palakintoa vastaan; jotta sen verran viisas oon, vaikka oonni näin pöljä. Ja sillon justiisa sattu tulemaan asiakkaita”, sai Hietalan rouva ukolleen selitetyksi ja alkoi nauraa entistä makeammin.

”Lehessä sanottiin, jotta sisäilimaongelmiahi on liioteltu, eikä maijontuotanto rasita ympäristöä läheskään niin paljo kun moni muu”, muisti Hietalan ukko.

”Tuomiopäevän julistajista sitä ei oo millonkaan ollu puutetta. Ilimastouskovaisuus on samanlaista yhen tottuuven aateterroria kun taistolaisuus seihtemänkymmentäluvulla. Riisin käytöstähi ollaan jo luopumassa  jossain Helsingin opiskelijaravintolassa”, taivasteli kahvilanemäntä.

 

Esko Karppanen

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: