Mitä on jäänyt kertomatta apulaispiispan vaalista?

26/11/2019

kirkolliskokous, Kolumni

Suomen ortodoksien kirkon kirkolliskokous alkoi eilen. Toistakymmentä vuotta kirkolliskokouksia seuranneena huomasin, että lähetekeskustelussa käytettiin hyvin valmisteltuja ja keskusteluun kannustavia puheenvuoroja. Myönteistä oli myös nuorimpien piispojemme useat puheenvuorot.

Tämä oli uutta ja myönteistä.

Viime vuoden kirkolliskokouksessa olin tyytyväinen piispainkokouksen työskentelyyn. Se otti jämäkästi paikkansa ja käsitteli kanoniset asiat tuoden hyvin valmistellut piispainkokouksen esitykset ja kannanotot kirkolliskokouksen käsittelyyn. Se oli uutta viime vuonna. Sitä ennen piispainkokouksen työskentely oli pitkään ollut kompurointia, ja kirkolliskokous oli ottanut ja käyttänyt piispainkokouksen valtaa.

Mutta eilen taas palattiin vanhaan! Ikävästi mieleeni nousi vuoden 2013 kirkolliskokous, jossa oli määrä valita Oulun hiippakunnan metropoliitta. Piispainkokouksen työskentely oli halvaantunut, ja arkkipiispa maalattiin nurkkaan.  Kirkolliskokous äänesti kirkollishallituksen esityksen nurin äänin 24-10 –  silloinen Helsingin metropoliitta äänesti tyhjää! Vaali siirrettiin tuonnemmaksi.

Miksi näitä vanhoja kaivelen? Siksi, että lähihistoriassa on onnettomia näytelmiä kirkolliskokouksissa, joissa piispainkokous ei ole asiallisesti asioita valmistellut. Toinen läksy on, että edellisten kirkolliskokouksien päätöksien vastaisesti ei kannata esityksiä tehdä. Silloin varmasti saa jokaisen maallikkojäsenen takajaloilleen!

Tämän vuoden kirkolliskokoukselle kirkollishallitus esittää, että kokous valitsee kirkkoon apulaispiispan. Valittavan piispan sijoituspaikkana olisi Helsingin hiippakunta.

Metropoliitta Arseni
(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

Eilisessä lähetekeskustelussa metropoliitta Arseni kertoi tarkasti kuinka kirkollishallituksen perustelut olivat muuttuneet koskien apulaispiispaan valintaa. Hän luki kirkollishallituksen viimeisimmän perustelun, jossa mainittiin: ”21.5. ekumeeninen patriarkka esittää käydyn keskustelun pohjalta Suomen ortodoksista kirkkoa valitsemaan arkkipiispalle apulaispiispan. Valittavan piispan sijoituspaikkana on Helsingin hiippakunta. ”

Metropoliitta Arseni jatkoi: ”Käsiteltävänä olevassa asiassa minä ja metropoliitta Elia jätimme eriävän mielipiteen. Ensinnäkin totean, ettei paikalliskirkkomme apulaispiispan valinta kuulu Tomoksen mukaan Hänen Pyhyytensä  patriarkka Bartolomeoksen toimivaltaan.  Hänen toukokuussa mahdollisesti esittämänsä suullinen toteamus ei mitenkään ole tätä kokousta velvoittava.”

Lisäksi metropoliitta Arseni huomautti, ettei piispainkokous ole asiaa käsitellyt kirkkolain edellyttämällä tavalla.

Metropoliitta Elia paheksui, että esityslistalla on apulaispiispan valinta huolimatta kahden piispan selkeästi vastakkaisesta mielipiteestä.  Metropoliitta Elia totesi lopuksi: ”Sillä, että kaikki kolme hiippakuntapiispaa seisoisivat esityksen takana, olisi suuri merkitys.”

Isä Timo Tynkkynen
(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

Isä Timo Tynkkynen kannatti apulaispiispan valintaa tässä kokouksessa. Hän totesi: ”Kirkollishallitus on perustellut apulaispiispaa muun muassa Konstantinopolin ekumeenisen patriarkan kehotuksella sekä kirkon hallinnon uudistamisen tukemisella. Merkittävä painoarvo tulee antaa kirkkomme ylimmän johdon näkemykselle.  Historiallisesti tarkasteltuna on kirkkomme saanut elää joskus hyvinkin omintakeista elämää, ilman että olemme saaneet tähän konkreettista ohjausta kirkkomme patriarkaatista.”

Hän painotti, että entisiin vuosikymmeniin verrattuna patriarkaatissa tunnetaan nykyisin hyvin kirkkomme heikkoudet ja vahvuudet.

”Patriarkkamme Bartolomeos on maininnut, että Äitikirkon tehtävänä on osoittaa tukea Suomen ortodoksiselle kirkolle, jotta se kykenee vastaamaan ajan haasteisiin ja säilyttämään ortodoksisen olemuksensa. Tämä on tärkeä viesti, johon myös näkemys apulaispiispan tarpeellisuudesta perustuu. Pidän tärkeänä, että tämä kirkolliskokous valitsee apulaispiispan.”

Lopuksi hän totesi: ”Tässä yhteydessä tahdon myös tuoda esiin pahoitteluni sen vuoksi, että meitä kirkolliskokousjäseniä on tahdottu ohjata ulkopuolelta tätä kokoonpanoa. Jokaisella on toki mielipiteen ilmaisun oikeus ja vapaus, mutta se ei voi toteutua sisäisillä paimenkirjeillä, jotka lähetetään vain kirkolliskokouksen jäsenille.”

Isä Markku Salminen
(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

Isä Markku Salminen kannatti myös apulaispiispan valintaa tässä kokouksessa. Hän puolusti kirkollishallituksen esitystä: ” Kirkollishallitus on kirkolliskokouksen valmistelua koskevien säädösten mukaisesti valmistellut tälle kokoukselle esityksen apulaispiispan valinnasta.”

Hän esitti, että kirkolliskokous valitsee piispan, mutta hänen tehtävänsä ja sijoituspaikan päättää piispainkokous.

Myös hän otti perusteluissa esiin ekumeenisen patriarkaatin kannan.

”Vakaa käsitykseni on, että olemme paikalliskirkkona tilanteessa, jossa perustellusta syystä voidaan katsoa, että apulaispiispan valitseminen tuo mahdollisuuden, jota ei ole syytä jättää käyttämättä. Kirkkokunnassa vierailleiden patriarkaatin edustajien kanta on yksiselitteinen – apulaispiispan valintaa puoltava. Käsitykseni asiassa perustuu heidän kanssaan käymiini keskusteluihin.  Kuuliaisuutta ei voida eristää kirkossamme vain luostareihin.”

Kirkollishallituksen esitystä vastustavista puheenvuoroista lainaan isä Mikael Sundkvistia:

”Viime vuoden kirkolliskokous päätti muuttaa tavan, jolla kirkolliskokous valitsee piispan. Päätöksen ytimessä oli kaksi periaatetta: avoimuus ja ennakoitavuus. Kirkolliskokous näki välttämättömäksi, että ehdokkaat uudeksi piispaksi ovat jatkossa kirkolliskokousedustajien tiedossa hyvissä ajoin ennen valintaa. Vain tällä tavoin edustajilla on riittävät edellytykset muodostaa kantansa ehdokkaiden suhteen.

”Kuitenkin tälle kirkolliskokoukselle tuodaan esitys uuden piispan valinnasta ilman kirkolliskokouksen edellyttämää avointa valmistelua. Sillä tietenkin asia on valmisteltu – huhuja on parista nimestä ja jopa piispaksi vihkimisen päivämäärästä – mutta valmistelu on tapahtunut kirkolliskokouksen ohitse eli täysin vastoin viime vuoden päätöksen henkeä”.

Ekumeenisen patriarkaatin ohjauksen esiin nostaminen tekee asiasta erityisen vakavan. Koska asia on nostettu esiin julkisessa täysistunnossa, tulee asiaan saada julkinen selvitys. En aio neuvoa piispainkokousta tai kirkolliskokouksen työskentelyä. Mutta huomautan, että edellä esitetty nostaa esiin kysymyksiä, joihin on pakko saada vastaus. Miksi piispainkokous ei ole voinut asiaa käsitellä? Mitkä ovat ne painavat syyt miksi patriarkaatti kirkkoamme nyt ohjeistaa? Metropoliitta Arsenin muotoilu: ”Patriarkan mahdollisesti esittämä suullinen toteamus” herättää kysymyksen: johdetaanko kirkolliskokous harhaan? Tai puhutaanko hiukan totuutta sivuten?  Miksi patriarkaatista ei ole tullut kokoukselle paimenkirjettä? Tai onko sellainen olemassa, mutta siitä ei ole kerrottu edes piispoille?

Timo Tynkkysen ja Markku Salmisen väkevät puheenvuorot taas todistavat tilanteen vakavuudesta Suomen kirkossa! Mitä ei sanota suoraan?

Kirkolliskokouksen täysistunto
(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

Totisesti rukoilen kirkolliskokousedustajien puolesta. Heidän on päätös tehtävä.

 

Aristarkos Sirviö

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggaajaa tykkää tästä: