Lehdet lehtiä

27/11/2019

Kolumni

Aamun Koiton kansilehti vuodelta 1947.
(Kuva/photo: ortodoksi.net)

Ehkä siitä tulee totta.

Niin kauan kuin muistan, siitä on puhuttu. On tehty näytenumeroita, on tehty laskelmia – on tehty yksi lehtiuudistuskin. Uudistus tosin vain tappoi vanhan lehden, mutta ei synnyttänyt mitään sen tilalle…

 

Kirkolla oli kerran valtakunnallinen lehti, oli Aamun Koitto – tosin se ei ollut ilmaishyödyke vaan maksullinen, tilattava – ja tilattiinhan sitä. Siihen suureen, loppuun saakka salattuun, uudistukseen saakka.

Eikä sitä kirkkokunta edes kustantanut, vaan kirkon piirissä toimiva yhdistys, Pyhäin Sergein ja Hermanin Veljeskunta ry. Toki tiedän, että pyhät nykyään taivutetaan oikeaoppisemmin, mutta lehden ilmestymisen aikaan nimi oli vielä Sergei Okulovin aikaisessa muodossa.

 

Seurakuntalehtiäkin ilmestyi, ja muutaman seurakunnan yhteisiä lehtiä; niissä oli suuria eroja, mutta kaikilla oli sama pyrkimys: tiedottaa seurakuntalaisille tärkeistä asioista, mutta myös opettaa ortodoksisuutta.

Siihen aikaan ei vielä taidettu edes uneksia internetin ihmeellisestä maailmasta.

Kaikki oli muutenkin hitaampaa ja rauhallisempaa ja ihmisillä oli aikaa.

Sitten kustannukset kohosivat, ja seurakuntien tiedotuslehdyköitä alettiin yhdistää. Oulun hiippakunta ensimmäisenä päätyi hiippakuntalehteen. Kuopion hiippakunnassa ilmestyi useamman seurakunnan Solina ja Helsingin hiippakunnassa niin ikään useamman seurakunnan Analogi.

Helsingin seurakunta piti tiukasti kiinni omasta Ortodoksiviestistään, aikaisemmin Uskon Viesti –nimisestä.

Aamun Koitto oli pelastunut täydelliseltä katoamiselta muuttumalla Karjalan hiippakunnan hiippakuntalehdeksi. Se oli silloin Solinan loppu.

 

Olen joskus miettinyt, mikä oli pohjimmainen syy sille, että Uskon Viesti vaihtoi nimensä. Olen ajatellut, joko silloin alkoi ensimmäinen piilevä häpeily, että tulisi leimatuksi uskovaksi.

Niin tai näin, Ortodoksiviesti oli kappalemäärin laskettuna maan suurin ortodoksinen lehti. Parasta siitä ei koskaan tullut.

Analogi oli ehdottomasti ortodoksisen lehdistön lippulaiva – ja sekö se koitui sen kohtaloksi?

Se vain tapettiin – ei suurella uudistuksella kuten Aamun Koitto vaan sulauttamalla se Ortodoksiviestiin. Mutta yhtä yllätyksellisesti, ainakin päätoimittajan kannalta, tapahtui Analogin sulauttaminen kuin oli tapahtunut Aamun Koiton uudistaminenkin. Myös sen päätoimittaja oli saanut lähteä.

Paimen-Sanomatkin pohjoisessa uudistui ulkonäöltään, vaikka aikaisemmin oli yksimielisesti torjuttu edes painopaperin vaihtaminen sanomalehtipaperia laadukkaampaan.

 

Kohta kaikki nämä lehdet ovat historiaa – jos kirkollishallituksen viime kokouksessa tekemä päätös toteutuu. Sen mukaan kirkko alkaa julkaista valtakunnallista lehteä, joka korvaa nykyisin ilmestyvät hiippakunta- ja seurakuntalehdet. Kustannukset katetaan keskusrahastomaksulla. Siirtyminen yhteiseen lehteen tapahtuu vuoden 2021 alusta.

Lehti tuskin saa nimekseen Aamun Koittoa – se ei taida olla riittävän trendikäs. Veikkaan Ortodoksiviestiä, suurinta ja kauneinta.

Ehkä siitä tulee totta.

 

Laadullisesti uuden lehden toivoisi olevan korkeatasoinen. Sisältö tuskin yllättää, kun on perehtynyt niin kirkon kuin vaikkapa Helsingin seurakunnan tiedotusstrategioihin.

Kysymys kuuluu: ketä kiinnostavat kritiikittömät uutiset ja hellyttävät haastattelut aikana, jolloin juuri mikään ei ole kaunista ja kaikki tekee kipeää. Piispainkokous, kirkollishallitus, päätoimittajan esimies, toimitusneuvosto ja itsesensuuri pitänevät huolen siitä, että pahimmassa tapauksessa takasivu jää tyhjäksi, jos sinne vahingossa on tulossa epämukava kolumni.

 

Sillä kas, tiedättehän, mikä on se, mikä kalliilla hankitaan, ilmaiseksi tarjotaan ja mitä kukaan ei halua ottaa vastaan!

 

Hellevi Matihalti

 

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: