Istun parvekkeellani ja mietin

30/11/2019

Joulukalenteri2019


 Kun lapset olivat pieniä, taisin muutamana vuotena askarrella heille joulukalenterin tulitikkuaskeista. Itse en ideaa keksinyt – poika oli saanut sellaisen kummitädiltään aikaisemmin, ja se oli osoittautunut sangen mieluisaksi joulukalenteriksi.

Mutta lapset kasvoivat isoiksi, enkä vuosikymmeniin ajatellutkaan joulukalenterin tekemistä. Vuosi sitten rakentelin Simeoniin ja Hannaan ystävien, tuttujen ja kollegoiden avustuksella joulukalenterin, joka ainakin lukijamääristä päätellen oli kovin suosittu. Ja sehän sisälsi monta todella vaikuttavaa tarinaa. Ne ovat netissä edelleen – siinäpä onkin verkkolehden etu: jutut pysyvät tallessa ja niitä voi lukea vuosienkin kuluttua.

Nyt ajattelin, kun minulla useasti on näitä valvottuja öitä, että teen jälleen joulukalenterin – ihan vain erilaisista ajatuksista, sellaisista, jotka ovat minua tavalla tai toisella puhutelleet. Voin minä omianikin siinä ohessa kertoa – ehkä paljolti juuri niitä.

Suurin osa minua syvästi puhutelleista ajatuksista on tietysti kirjoista – kirjat ovat aina, lapsuudestani saakka, olleet merkittävin ja tärkein osa elämääni. Kirjoittaminen on ollut minulle elämää suurempi asia. Minulla on ollut tunne, että mikään, mitä minulle on tapahtunut, ei ole oikeasti tapahtunut, ellen ole voinut kirjoittaa sitä, tavalla tai toisella, suoraan tai kätketysti. Ensimmäiset Pariisin kokemuksenikin annoin Teresalle, kirjani Äitini La Marguerite päähenkilölle.

Mutta myös monet rock-lyriikat ovat antaneet minulle hienoja oivalluksia, ja pakkohan minun on mainita mielestäni huomattavin rock-lyyrikkomme, jo edesmennyt Juice Leskinen, jonka tuotanto on niin monikerroksista ja monimerkityksistä, että yksi kuuntelukerta ei kunnolla edes raapaise teoksen pintaa. Näin joulun alla kehotankin kuuntelemaan tarkkaavaisin korvin hänen hilpeänä renkutuksenaan pidettyä Sika-biisiä.

Haluan lisäksi korostaa vielä sitä tärkeää seikkaa, että kirja – niin kuin mikä rahansa taideteos – on lopultakin ”valmis” vasta sitten, kun lukija – katselija tai kuuntelija – on ottanut sen vastaan omassa kontekstiussaan. Tämä on ollut minulle aina merkittävintä, kun olen esimerkiksi kirjoittanut arvioitani kirjoista tai muusta taiteesta.

Joulun, Kristuksen syntymäjuhlan odotukseen, ortodoksisessa kirkossa siirrytään jo marraskuun puolivälissä: marraskuun 15. päivänä alkaa joulupaasto. Olen kuitenkin tässä joulukalenterissani pitäytynyt joulu- tai, kuten sitä myös nimitetään erityisesti luterilaisen kirkon kontekstissa, adventtikalenterin tavalliseen ajanlaskuun, eli aloittanut kalenteriluukkujen avautumisen joulukuun ensimmäisestä päivästä, joka tänä vuonna on sunnuntai ja jolloin ortodoksinen kirkko kunnioittaen muistelee Profeetta Nahumia.

Hellevi Matihalti 

 

 

 

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: