Joulukalenteri: Maanantai 2.12.2019

02/12/2019

Joulukalenteri2019

Vincent van Goghin maalaus Kaksitoista auringonkukkaa maljakossa (Arles, elokuu 1888). Kuva Rosemary Trebblen teoksesta Van Gogh and his art. 1975. Hamlyn

 

”…viisaat ihmiset, jotka eivät koskaan tee mitään hupsua – eivätkö he minun silmissäni ole hupsumpia kuin minä heidän silmisään? Siinä vastaukseni ihmisten saivarteluihin.”

– – –

”Sanon että jos ihminen tahtoo olla aktiivinen, hän ei saa pelätä epäonnistumisia, hän ei saa pelätä virheiden tekemistä. Monet ihmiset luulevat, että heistä tulee hyviä, jos he eivät tee pahaa. Se on valhe, sanoit sitä itsekin ennen valheeksi. Se johtaa pysähtyneisyyteen, keskinkertaisuuteen.”

 ”Sanot ettei minulla ole minkäänlaista menestystä. En välitä siitä. Valloittaa tai joutua valloitetuksi – joka tapauksessa minä tunnen ja toimin, mikä on sama asia vaikkei siltä aina näytä. Roiskauta vain kankaalle jotakin, kun näet että  se tuijottaa sinua tyhjänä ja jotensakin typerännäköisenä. Et tiedä. Kuinka halvaannuttavaa on, kun tyhjä kangas tuijottaa vastaan sanoen maalarille: Sinä et osaa mitään! Monet maalarit pelkäävät tyhjää kangasta, mutta tyhjä kangas pelkää oikeaa intohimoista maalaria joka uskaltaa.”

Vincent van Gogh, Kirjeitä veljelleni. Toimittanut Irving Stone. 1981. Otava

 

Olen aina ajatellut, että tuon ylläolevan olisi voinut kirjoittaa yhtä hyvin kirjailija – vain muutamin sanojen vaihdoksin.

Banaalisti sanottuna: kun näin ensimmäisen kerran varsin kehnon väripainokuvan van Goghin auringonkukista, Vincent astui sydämeeni ja jäädäkseen. Sen jälkeen pyörryttävät tähtitaivaat ovat imaisseet minun ahdistukseni ja jättäneet sen tilalle syvän sinisen kaipauksen. sillä ”enhän ollut tästä maailmasta, tuskaa loputonta
kärsin levoton mä aina…” (Dan Andersson, Luossan kerjäläinen, suomennos Tommy Taberman)

Sittemmin tuli hienompia taidekirjoja, upeita värijäljennöksiä, kokonaisia julisteita. Mutta ensi kosketusta mikään niistä kohtaamisista ei voinut voittaa.

Ja vielä myöhemmin matkasimme halki Euroopan Vincentin jalanjäljissä Haagista Lontooseen, Antverpenistä Arlesiin, Pariisin Montmartrelta Auversiin. Lapset puhuivat Vincentistä kuin perheystävästä – joskus hyvinkin kyllästyneesti, kun aina vain sen Vincentin perässä, eikö sitä mistään löydy?

Jouluna 1981 meidän perheemme sai joululahjaksi Kemppisiltä hiljakkoin ilmestyneen Irving Stonen toimittaman teoksen Kirjeitä veljelleni. Tietysti se oli lahja Marjalta minulle. Melkein 600 sivua Vincentin kirjeitä Theolle. Ja oi! Kuinka moneen kertaan olen nämä kirjeet lukenut, merkintöjäni tehden.

Ja joka kertaa näitä kirjeitä lukiessani haikailen, mahtaako kaukaisessa tulevaisuudessa enää ilmestyä tällaisia kirjoja?

Tarkoitan: kirjoittaako kukaan enää kirjeitä?

 

Hellevi Matihalti 

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: