Joulukalenteri: Keskiviikko 4.12.2019

04/12/2019

Joulukalenteri2019

Georges Rouaultin maalaus Kristuksen pää. (Kuva/photo: Hellevi Matihaltin kuva-arkisto)

 

”Uskonnollinen kirjallisuus voi syntyä taiteellisesti täysipainoisena vain silloin, kun sekä epäusko että usko ovat mukana joko lähtökohtana tai kohteena. Epäuskon puuttuminen luo hartauskirjan, uskon puuttuminen absurdin kuvan elämästä ja maailmasta. – – –

”Kun eräät suuret uskonnolliset romaanit kuvaavat papin elämää (Bernanos, Greene), ei niiden voimakas vaikutus lukijaan perustu aiheen pyhyyteen tai hartauteen vaan siihen, että niissä kuvataan papin lankeemusta, konfliktia, syntiä, helvettiä. – – –  Suuret uskonnollisten romaanien kirjoittajat  käyttävät myös säälimätöntä ivaa, ´kristillistä ironiaa´ kuvatessaan aiheitaan. Näin tekevät esimerkiksi Heinrich Böll ja Graham Greene. Tämä iva on myös epäsuoraa ja pyrkii siihen, minkä Musil kärjistäen toteaa: ´Pappi on kuvattava siten, että myös bolseviikki loukkaantuu.´”

Juhani Rekola, Jokainen enkeli on pelottava. 1970. Kirjapaja

Joka vuosi, kun Vuoden kristillinen kirja on valittu, olen mielessäni kerrannut näitä Juhani Rekolan sanoja – itse asiassa olen muutaman kerran lukenut teoksesta koko esseen (Tarkkuus ja sielu), josta sitaattini on. Monesti olen voinut todeta, että jo ehdokasvalintoja tehtäessä suurelta osin painotetaan teoksen hartauskirjaluonnetta, ja aivan harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta valinta on ehdottomasti tehty nimenomaan hartauskirjamaisuuden hyväksi, taiteelliset ansiot tyystin hyläten. Minusta äärimmäinen esimerkki tästä on vuoden 2015 valinta. Jutta Urpilainen valitsi voittajaksi Jukka Sariolan kirjan Ystäväni Seija – kutsumuksena Afganistan, kun ehdolla oli esimerkiksi Juhani Rekolan Irlantilainen päiväkirja. Esimerkkinä rehellisestä, myös taiteelliset kriteerit täyttävästä valinnasta pidän Riki Sorsan valintaa vuodelta 2013 – Pauliina Rauhalan Taivaslaulua.

Olen paljon miettinyt, miksi nimenomaan Suomessa ei ilmesty suuria kristillisiä romaaneja – jos nyt käyttäisin tuollaista ilmaisua hiukan Rekolaa mukaillen. Olen myös miettinyt sitä, miksi Vuoden kristillisen kirjan valinta ei oikein sytytä lukijoita ja kirjaihmisiä – ei hitustakaan siihen nähden, millä innolla Finlandia-voittajaa vuosittain odotetaan.

Toisaalta on myös niin, että media ei välttämättä suo kovin suurta huomiota ehdokkaille kristillistä voittajaa valittaessa. Mutta saattaisiko ollakin niin, että syy median nihkeyteen johtuu juuri ehdokkaiden laadusta? Rohkenen olla sitä mieltä, että tämä on sangen painava tekijä.

Niin vain on, että hartauskirjallisuustyyppinen valikoima ei todellakaan ole mediaseksikästä.

En ole vaatimassa mediaseksikkyyttä kristillisille kirjoille. Sen sijaan toivon kannustusta ja tukea kristityille kirjailijoille, niin että he rohkenisivat täysipainoisesti ryhtyä kirjoittamaan juuri sitä suurta suomalaista kristillistä romaania, jota ei vielä ole julkaistu. Jos taiteellinen taso on riittävän korkea ja rohkeus riittää loukkaamaan Vapaa-ajattelijain liiton jäseniäkin kuvauksella uskonnonopetuksen poistamisesta kouluista, niin taatusti löytyy sekä kustantaja että lukijoita!

Hellevi Matihalti 

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggaajaa tykkää tästä: