Pyhän Ambrosius Milanolaisen muisto

 

Pyhän Ambrosiuksen ylistysveisu

 

Sinua, Jumala, me kiitämme.

Sinua, Herra, me tunnustamme.

Sinua, iankaikkista Isää,

koko maailma ylistää.

Sinulle kaikki enkelit,

sinulle taivaat ja kaikki voimat,

sinulle kerubit ja serafit

lakkaamattomin äänin veisaavat:

Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot,

Täynnä ovat taivaat ja maa sinun kunniasi suurta kirkkautta.

 

Sinulle ylistystä veisaa apostolien arvokas kuoro.

Sinulle kiitosvirttä laulaa profeettain paljous.

Sinua kiittää marttyyrien loistava sotajoukko.

Sinua tunnustaa kaikessa maailmassa pyhä kirkko,

sinua, käsittämättömän kunnian Isää, sinun ainokaista, kumarrettavaa ja

totista Poikaasi

sekä Lohduttajaa, Pyhää Henkeä.

 

Sinä, oi kunnian Kuningas Kristus,

Sinä olet Isän iankaikkinen Poika!

Sinä pelastaaksesi ihmisen et ylenkatsonut syntyä ihmiseksi neitseestä.

Sinä katkaisit kuoleman okaan ja avasit uskoville taivaan valtakunnan.

Sinä istut Jumalan oikealla puolella,

Isän kunniassa,

ja me uskomme sinun tulevan tuomitsemaan.

 

Sinua nyt rukoilemme: Auta palvelijoitasi,

jotka olet kalliilla verelläsi lunastanut.

Tee meidät kelvollisiksi sinun pyhiesi kanssa

iankaikkisessa kunniassasi hallitsemaan.

Pelasta, Herra, sinun kansasi ja siunaa sinun perintöäsi.

Johdata perintöäsi ja valaise kansaasi iankaikkisesti.

 

Joka päivä me kiitämme sinua,

ja sinun nimeäsi ylistämme iankaikkisesti sekä iankaikkisesta iankaikkiseen.

Tee meille, Herra, mahdolliseksi, että me tämän päivän syntiin lankeamatta

         viettäisimme.

Armahda meitä, Herra, armahda meitä!

Olkoon, Herra, sinun laupeutesi meidän päällämme

niin kuin me sinuun uskallamme.

Herra, sinuun me turvaamme,

ettemme ikuiseen häpeään joutuisi. Aamen.

Rukouskirja ja orologion, 2000, OKJ

 

Olin kuullut tämän veisun, varmaan lukenutkin – mutta ajatukseni olivat harhailleet eikä sisältö ollut kovinkaan koskettanut mieltäni, sydämestäni puhumattakaan. Niin toki käy monien profaanienkin tekstien kohdalla aina silloin tällöin!

Mutta sitten jonakin loppukesän tai alkusyksyn iltana, kun luin tämän iltarukoukseni yhteydessä, se ikään kuin avautui mielelleni, se kosketti sydäntäni melkein kipeästi. Tässähän hän on – Jumala, joka on laupias ja armahtavainen:

 Sinä katkaisit kuoleman okaan ja avasit uskoville taivaan valtakunnan.

 

Hellevi Matihalti