Joulukalenteri: Keskiviikko 11.12.2019

11/12/2019

Joulukalenteri2019

 

 

”Ketäpä muuta kuuntelisin kuin mestariani, Vivaldia; toivon vain ettei hänen musiikkiaan löydettäisi enää kovin paljon lisää, ainakaan oopperoita.-

Rousseau Tunnustaja väitti Pietàn tyttöjä rumiksi, Cattinaa silmäpuoleksi, Bettinaa rokonarpiseksi. Mitä ymmärtää nelijalkainen ruohonsyöjä tytöistä? Minä rakastan Michielinaa ja Ambrosinaa ja kaikkein suloisinta Ceciliaa; heidän lihansa on maatunut kaksisataa vuotta sitten 

oi neitseellistä maata!

oi ruohon pehmeyttä! rakkauteni herää joka kevät, kukoistaa ja talvehtii

ja mestarin haudalla juoksevat lapset, asutaan rivitalossa tai ehkä siihen osui pommi.”

Pertti Nieminen, Rautaportista tulevat etelätuuli ja pohjoistuuli ja vihassa kaikki tuulet, 1968. Otava

En muista, oliko Vivaldi sen seitsemine vuodenaikoineen jo tullut elämääni , vai auttoiko Pertti Nieminen Vivaldi-sarjoillaan minua löytämään Venetsiasta tämän punatukkaisen papin. Muistan kuitenkin kertoneeni niihin aikoihin, kun vielä oli olemassa Ihmisten juhla nimeltä Provinssirock, että rockia se on barokkikin.

Pertti Niemisen teksteihin kuitenkin tutustuin jo 1960-luvulla, kun molemmat kirjoitimme sittemmin Pohjalaiseksi muuttuneen Vaasa-lehden viikkoliitteeseen, jota toimitti legendaarinen Marianne Vainio. Painimme tosin ihan eri sarjoissa: Pertti Nieminen oli jo tunnettu ja tunnustettu nimi suomalaisessa kirjallisuudessa sekä kääntäjänä että runoilijana ja esseistinä – minun ensimmäinen kirjani ilmestyi vasta vuonna 1962.

Henkilökohtaisesti tutustuin Pertti Niemiseen kymmeniä vuosia myöhemmin – itse asiassa tapasimme ensimmäisen kerran huhtikuun 27. päivänä vuonna 1990 silloisen yhteisen kustantajamme Otavan tiloissa. Tapaamisemme oli seurausta siitä, että todellinen taideteos voi hyvinkin saattaa ihmisen tilapäiseen mielenhäiriöön.

Ja se taas tapahtui näin:

Vuonna 1989 matkasin tyttäreni kanssa joulunviettoon hyvien ystäviemme luo Englantiin. Matka oli riemullinen, mutta vasta paluumatkan alku on merkityksellinen tässä yhteydessä.
Heathrown verovapaassa minut nimittäin valtasi outo tunne, kun näin sikarihyllyt. Aloin kasata syliini laatikon toisensa jälkeen. En nähnyt en kuullut mitään, vaikka tytär kulki vierelläni ja puhui kiivaasti jotakin. Vain sikareja, sikareja!

Kassalla kauhea totuus: ei sellaista määrää voi verovapaasti ostaa! No, valitsin sallitun määrän ja mielettömän surullisena luovuin lopuista kauniista pakkauksista.

Niin tulimme pois tupakkakaupasta – ja minä heräsin.
– Miksi minä olen ostanut tällaisen määrän sikareita? kysyin.

Tytär vastasi:

– Sitä minä yritin koko ajan kysyä sinulta.
No, sikarit oli maksettu ja matkasivat mukanani kotiin.

Kotona oli vastassa olohuoneen pöydällä juuri ennen matkaa lukemani Pertti Niemisen runokokoelma Aamuun on vielä aikaa.

Siitä muistin! Siitä muistin!

Minä pakkasin muutaman sikarilaatikon ja lähetin ne selityksen kera Pertti Niemiselle. Siitä alkoi kirjeenvaihtomme – sen seurauksena tapasimme huhtikuussa ja niiden sikarien ansiosta sain tutustua myös Nelli Niemiseen…

Elämä on joskus aivan uskomatonta – ja runous vielä uskomattomampaa.

 

Hellevi Matihalti 

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggaajaa tykkää tästä: