Joulukalenteri: Torstai 12.12.2019

12/12/2019

Joulukalenteri2019

 

Pyhän autuaan Ksenia Pietarilaisen kappeli Smolenskin hautausmaalla helmikuussa 2019. Kuva Hellevi Matihalti

 

Muistan Vasilinsaarella sijaitsevan Smolenskin luostarin vanhan hautausmaan, jossa Svetan kanssa parikin kertaa kuljimme. Etsimme silloin Pushkinin njanjan Arina Rodionovnan hautaa vain kuullaksemme että se oli neuvostoaikana jäänyt viereisten korkeitten talojen ja valtavan tehtaan alle, jotka rakennettiin surutta osalle vanhaa hautausmaata.

 Aleksandr Blokin hauta sen sijaan löytyi vahingossa. Sen edessä oli muutama kukka, yhä joku siis tämänkin runoilijan muisti. ”Joukon eessä Kristus käy.” Hauta tai ainakin vainajan luut on kuulemma siirretty muualle. Mutta siellä muistokivi vielä varmuudella silloin oli, koska otin siitä kuvan. Vanhojen ja ikivanhojen hautojen välissä näkyi aina siellä täällä myös uusia. Ja alueella oli ennen kaikkea ortodoksinaisten suurimman pyhimyksen eli Ksenia Pietarilaisen pikkuinen kappeli ja hauta. Sen ympärillä riitti sadoittain kulkijoita ja rukoilijoita, naisia päät kiinni kappelin seinässä pyytämässä apua elämän ikuisiin pulmiin.

Hannu Mäkelä: Valo. Kertomus rakkaudesta. 2018. Kirjapaja

Sveta on kuollut.

Olen ajatellut kuolemaa usein viime aikoina – eikä se oikeastaan ole lainkaan kummallista; sairauteni on edennyt siihen vaiheeseen. Olen kiitollinen tähänastisesta elämästäni ja olen kiitollinen jokaisesta hyvästä päivästä, jotka jo elettyyn ehtivät liittyä. Mutta en tunne minkäänlaista tarvetta rukoilla: Anna minulle vielä…

Minun elämässäni on ollut paljon kuolemaa. Isäni kuolemaa en muista – olin silloin vasta seitsenkuinen. Mutta isoäitini, rakkaan mummani, kuoleman muistan. Hän kuoli tammikuun 29. päivänä 1945 – minä täytin neljä vuotta kolme viikkoa myöhemmin.

Enoillani oli tuohon aikaa pikku puukkoverstas, ja mumma makasi arkussa kylmässä tupaverstaaksi sanotussa huoneessa. Minä kävin useana iltana siellä mumman luona – arkku oli avoinna ja saatoin silittää mumman poskea. Tietysti se oli kylmä – mutta kylmää oli tupaverstaassakin, tammikuu ja pakkaset.

Muistan sen yhä suloisena tapahtumana – jäähyväisten jättämisen mummalle.

Hautajaispäivästä sen sijaan en muista mitään; tiedän, että olen ollut saattamassa mumman haudalle saakka, koska valokuvassa seison aivan tönkkönä, paksuihin vaatteisiin puettuna. Oli jo helmikuu, pakkaset entisestään kiristyneet.

Hellevi Matihalti 

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: