Joulukalenteri: Perjantai 13.12.2019

13/12/2019

Joulukalenteri2019

 Marttyyri Lucian muisto

 

Etsikkopäivä

 Huoneeni on pihan perällä, puotien takana, rue Ravignan 7! sinusta tulee minun ikuisen muistoni kappeli. Minä mietin, makasin vuoteella, jolla oli jalkoina tiiliskivet; omistaja on tehnyt peltikattoon reiän jotta tulisi enemmän valoa. Kuka näin aikaisin koputtaa? – Avatkaa! avatkaa ovi! ei tarvitse pukeutua! – Herra! – Risti on raskas; tahdon laskea sen alas. – Miten sen saa sisään? ovi on niin kapea. – Se mahtuu ikkunasta. – Oi Herra! lämmittele! on niin kylmä. – Katso ristiä! – Oi! Herra! koko elämäni.

Max Jacob, Runoja noppapikarista. 1977. Weilin+Göös

 

Lokakuun rankka öinen sade hakkaa rajusti parvekkeen ikkunoita. Kuuntelen sitä, luen välillä sivun ohuesta kirjasta, lyhyen proosarunon. Minulle tuli jotenkin halu lukea näitä vuosikymmenien takaisia runokirjoja, joita olen joskus selannut – jotka kuitenkin ovat pitkään olleet vain kirjahyllyssä. Kuin odottamassa oikeaa aikaa. Se tulee aina.

Tämä ohut runokirja – Runoja noppapikarista. Se on ilmestynyt vuonna 1977 – minä olen hankkinut sen itselleni vuonna 1983. Tiedän kyllä, että Max Jacobin (1876-1944) proosarunoista on ilmestynyt Tommi Nuopposen suomentamana uusi, laajempi käännösvalikoima (Runoja noppapikarista ja muita tekstejä, 2016, Poesia), mutta tämä vanha ohut mustakantinen kirja on käynyt minulle rakkaaksi.

Rakastan erityisesti niitä runoja, jotka Max Jacob äkillisen roomalaiskatoliseksi kääntymisensä jälkeen on kirjoittanut – niitä, joissa usko on mukana kuten juuri tässä Etsikkopäivässä. Se on mukana Jacobin tapaan, joka hämmensi tietysti joitakin – kuten koko hänen uskonnollinen elämänsä.

Jacob muutti Pariisista Saint-Benoîtin kylään Loiren laaksoon vuonna 1921 ja asui siellä vuorotellen pappilassa ja luostarissa. Hän tosin palasi Pariisiin myöhemmin, vuonna 1928, mutta vuonna 1936 hän tuli takaisin Saint-Benoîtiin ja asui siellä kuolemaansa saakka. Lainaan tähän katkelman runovalikoiman johdannosta, jonka on kirjoittanut Jaakko A. Ahokas, toinen tämän kokoelman kääntäjistä. Toinen on Pekka Parkkinen:

”Hän auttoi kirkkoherraa alttaripalveluksessa, kävi kaikissa palveluksissa ja ehtoollisella ja rukoili yksikseen huudahdellen puoliääneen ja lyöden rintaansa. Paikkakunnan asukkaat ihmettelivät näin jumalista miestä, eikä kirkkoherrakaan osannut heille muuta sanoa kuin että hän oli juutalainen käännynnäinen, mutta kaikki tulivat loppujen lopuksi hyvin toimeen hänen kanssaan, sillä hän oli mitä ystävällisin ihminen, aina valmis auttamaan, jakamaan vähän varansa tarvitseville tai vaikkapa maalaamaan mainoksia seurakunnan juhlia varten.”

Vuonna 1944 Max Jacob juutalaisena joutui Drancyn keskitysleirille, jossa hän kuoli, koska häntä ei hoidettu koko hänen elinikänsä vaivanneen keuhkotulehduksen jälleen puhjettua.

 

Hellevi Matihalti 

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: