Joulukalenteri: Sunnuntai 15.12.2019

15/12/2019

Joulukalenteri2019


”Mutta yhtä asiaa minä pelkään ja pelkään sitä eniten – että voi tulla aika, jolloin ihminen ajattelee, että hän osaa rakastaa riittävästi myös ilman Jumalaa. Että hän on niin oiva ja hyvä ja hyveellinen, että osaa erottaa hyvän ja pahan tuntematta sydämessään Jumalan hehkuvaa tulta.”

”Miksi sinä pelkäät sellaista asiaa?” Agatha kysyi.

”Koska eläminen ilman Jumalan lakeja on niin makeaa ja houkuttelevaa. Ihminen oppii rakastamaan vain maanpäällisiä asioita ja hän luulee, että se riittää. Ja silloin mikä hyvänsä kerettiläisyys on sallittua, koska niin on helpointa. Ihminen kirjoittaa itselleen uudet lait ja heittää Jumalan ulos niistä.”

Indrek Hargla, Apteekkari Melchior ja Gotlannin piru, 2019, Into

Lainaamani keskustelu käydään apteekkari Melchiorin ja hänen Piritan luostarissa kilvoittelevan tyttärensä Agathan kesken sen jälkeen, kun Melchior on jälleen kerran ratkaissut yhden julman murhamysteerin, joka tapahtui Tallinnassa vuonna 1433.

Indrek Hargla on kirjoittanut useita keskiaikaiseen Tallinnaan sijoittuvia rikosromaaneita, ja ne viehättävät sinänsä jo ilman rikosta ja sen selvittelyäkin. Ne antavat niin aidon kuvan tuolloisesta elämästä kasvavassa kaupungissa ja peilaavat tarkkaan sen ajan ihmisen ajatusmaailmaa, että niitä on suoranainen ilo lukea, vaikkei varsinaisesti rikoskirjallisuuteen olisi suunnattoman ihastunutkaan. Hargla näyttää selkeästi kristinuskon vaikutuksen keskiaikaisen ihmisen elämässä millään tavalla sitä väheksymättä – päinvastoin: teoksissa käydyt keskustelut antavat erinomaista pohdittavaa tähänkin aikaan, mitä nyt elämme. Lainaamani keskustelu ei ole lainkaan ainoalaatuinen.

Mietin nytkin sitä, elämmekö todella apteekkari Melchiorin pelkäämää aikaa? Onko niin, että ihminen hyvin helposti ajattelee, että ”hän on niin oiva ja hyvä ja hyveellinen, että osaa erottaa hyvän ja pahan tuntematta sydämessään Jumalan hehkuvaa tulta”?

 Mikä se on? Jumalan hehkuva tuli? Minkä jumalan?

Olen pohtinut sellaistakin kysymystä, voidaanko dekkaria pitää kristillisenä kirjana. Olen kirjoittanut ajatuksistani muutama vuosi sitten myös Simeoniin ja Hannaan

(https://simeonjahanna.com/2015/10/01/rikos-ja-ratkaisu-siinako-kaikki/), ja tunnustan tässä, että minulla on ollut tekeillä laajempikin essee kyseisestä aiheesta.

Pelkään vain, että aikani ei riitä sen viimeistelyyn.

Mutta kysymystä voi itse kukin pohtia tykönään…

 

Hellevi Matihalti 

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggaajaa tykkää tästä: