Rukous paratiisiin pääsemiseksi yhtaikaa aasien kanssa
Kun lähden kerran luoksesi, oi Jumala, niin suo
sen tapahtua päivänä, jolloin maalla kaikki tiet
tomuavat kuin pyhäisin. Minä tahtoisin
mieleni mukaan kulkea kuin täälläkin,
kun paratiisiin menen, jossa tähdet koko päivän loistavat.
Niin otan sauvan, lähden valtatietä astumaan.
Aaseille, ystävilleni, sanon näin:
Olen Francis Jammes ja kuljen paratiisiin päin,
sillä ei ole helvettiä siellä, missä hyvä Jumala on.
Sanon: Tulkaa sinisen taivaan lempeät ystävät,
te rakkaat eläinparat, jotka korvin heilahtavin
torjutte ampiaiset ja lyönnit ja kärpäset…
Salli minun tulla luoksesi joukossa eläinten,
joita rakastan, koska on heillä hiljainen
tapa jalkansa yhteen asettaa ja painaa pää
kun seisahtuvat; se on ylen lempeää ja säälittävää.
Olen saapuva ympärilläni korvat tuhannet,
Seurassani ne aasit, jotka koreja kuljettivat,
ja ne, jotka vetivät rattaita ilveilijäin
tai rattaita, joissa oli huiskuja ja peltitavaraa,
ja ne, joiden selkään oli pantu kuhmuiset kattilat,
ja aasintammat, jotka täysinä kuin nahkaleilit kantoivat,
ja ne aasit, jotka oli pantu pieniin housuihin
sinisten haavain vuoksi, visvaa tihkuvain,
joissa sitkeät kärpäset hyörivät parvittain.
Salli minun tulla, Jumala, kera näiden aasien.
Suo, että rauhan maassa vievät enkelit
meidät äärelle töyhtömättäisten purojen,
missä kirsikka värjyy, hieno kuin naurava hipiä neitosen.
Ja kun jumalaisten vesien ylitse kumarrun
minä sielujen mailla, niin minun olla suo
kuin aasit, jotka nöyrää ja sävyisää köyhyyttään
katsovat kuullosta ikuisen rakkauden.
Francis Jammes
Tämän Francis Jammesin (1868-1938) runon olen kopioinut yhteen lukuisista runovihkoistani ja arvelen löytäneeni sen Aale Tynnin toimittamasta ja suurimmaksi osaksi suomentamastakin laajasta runoantologiasta Tuhat laulujen vuotta, jonka ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1957. Olin tuolloin lukiolainen ja vähäiset ”omat rahani” sain kirjoittamalla sepitteellistä Nuoren tytön päiväkirjaa silloiseen Vaasa-lehteen. Palkkiot eivät tietenkään olleet sitä luokkaa, että niillä ostettiin niinkin arvokas kirja kuin tämä laaja antologia oli.
Mutta olin silloin täysin Harmon lumoissa, ja arvelen, että se oli ensimmäinen syy, miksi ihastuin niin kovin tähän runoon – kertoohan sekin rakkaudesta eläimiin ja erityisesti aaseihin, aasiparkoihin, joilla saattaa olla hyvinkin kova elämä. Sittemmin se on puhutellut minua suuresti myös ilman yhteyttään andalusialaisen runoilijan aasiin.
Harmillista on, ettei Jammesilta ole käännöksiä juurikaan suomen kielelle – en ainakaan ole onnistunut sellaisia löytämään.
Hellevi Matihalti
