Joulukalenteri: Torstai 19.12.2019

19/12/2019

Joulukalenteri2019

 

Niin usein kuin olen isä Haritonia haastatellut, se on lähes joka kerta tapahtunut työn merkeissä, viime vuosina Villa Dannebrogin suuressa keittiössä. Tämä kerta, huhtikuulla 2018, on harvinainen poikkeus! (Kuva: Aristarkos Sirviö)

 

 

Kummiäitini kodissa järjestettiin joka vuosi ensimmäisenä joulupäivänä vastaanotto. Tähän saapui sukua, ystäviä ja seurakunnan jäseniä runsain joukoin toivottamaan riemukasta Kristuksen syntymäjuhlaa, kuten joulua venäjänkielessä nimitetään. Vastaanotto alkoi tietenkin isä Leon pitämällä moleballa eli rukouspalveluksella, jossa rukoiltiin talonväen ja kaikkien paikalle kokoontuneiden puolesta ja laulettiin riemukkaita syntymäjuhlan kirkkoveisuja. – – – viihdyttiin kahvia tai teetä juoden, piirakoita ja makeita leivonnaisia nauttien. Keskustelun sorina oli vilkasta ja iloista. Kohteliaisuuksia laususkeltiin.

– – – Kahvin jälkeen olivat vuorossa hedelmät ja makeiset. Tapana oli myös, että tietyt vieraat ottivat leivonnaisia tai makeisia myös kotiin viemisiksi. Nyt kun koko joukko muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta on jo siirtynyt ”tuonilmaisiin”, voin vain haikeana muistella noita juhlia. Se oli kokonaan toinen maailma, joka on tämän päivän hälinässä jäänyt jo unhoon.

Hariton Tuukkanen, Venäläinen keittokirja. 1991. Tammi

 

Rakastan ruoanlaittoa, koska siitä seuraa, että istutaan ystävien kanssa – useimmiten – keittiön pöydän ympärillä nauttimassa yhteistä ateriaa, eikä varmasti vaieten. Yhteiset ateriat ovat aina olleet minulle suuresta merkityksestä. Olemme koolla ystävinä.

Niinpä rakastan myös keittokirjoja, ja aivan erityisesti sellaisia keittokirjoja, jotka eivät koostu pelkistä resepteistä. Suosikkejani ovat Hariton Tuukkasen Venäläinen keittokirja ja Molly O´Neillin New York Cookbook – ja molemmat kirjat näyttävätkin suosituilta: niitä on runsaasti sekä luettu että käytetty ”koekeittiössä”.

Hariton Tuukkasen elämä on monivaiheinen. Siihen sisältyy luostariaikakin Valamon luostarissa. Mutta luostarista hän sai lähteä – kertoo Simforianin todenneen hänen rakastavan ruokaa enemmän kuin Jumalaa. Niin tai näin, ruoasta tuli hänen elämäntehtävänsä maailmassa – eikä hän nytkään, kun on pappismunkki Pokrovan veljestössä Kirkkonummella, ole unohtanut ruoanlaittoa eikä yhteisten aterioitten merkitystä.

Olen useamman kerran haastatellut niin legendaarisen Galleria Haritonin ravintoloitsijaa Hariton Tuukkasta kuin sittemmin rakentaja- ja pappismunkki Haritoniakin. Muistan kuinka hän, ei vielä silloin isä Hariton, riemuitsi veljestön Jumalansynnyttäjän suojelukselle pyhitetystä kirkosta, sanoi sen olevan rauhallinen mutta kuitenkin iloinen.

Niin se onkin, myös aamuhämärissä. Iloa tulvii kaikesta siitä kauneudesta, mitä kirkkosali on täynnä, ja Kaikkien murheellisten ilo –ikoni, se säkenöi riemua hiljaisella tavalla, jota ei voi selittää mutta jonka tuntee.

Muistan, kuinka Hariton sanoi sinä kesäkuisena päivänä, kun kävin ensimmäisen kerran tässä kirkossa, että rakennusvaiheessa ”aamuisin rukoiltiin viisautta, ymmärtämystä ja esteettistä silmää”, ja minusta tuntuu, että kaikkea on saatukin ja yllin kyllin.

Hellevi Matihalti 

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: