Sinä olet toinen minä

22/12/2019

Kolumni

(Kuva/photo: pinterest.com)

Missä ovat ihmiskunnan rauha ja hyvä tahto? Hampaita kiristellen kyräilevät maailman kansat toisiaan. Uudet kansainvaellukset ovat menossa. Pakolaisia virtaa etelästä pohjoiseen. Sekasortoa – mielipahan sairautta. Euroopassa vallitsee talouden ja kulttuurin epäsymmetria. Pohjoisen maat luottavat lakiin ja järjestykseen. Ajattelutapa on loogis-lineaarista. Kirkolla on tässä suuri rooli, koska se ei ole sallinut kaksinaismoralismia eikä kaksia sääntöjä. Kaiken perustana on lainkuuliaisuus. Talous ja politiikka heijastavat aina ihmisten arvoja ja siksi niitä ei voi käsitellä irrallaan uskontojen maailmasta.

 

On uudelleen arvojen etsimisen aika. Niitä etsii ja huutaa nuoriso, joka ei oikein menneisyydestä tiedä mitään ja ote nykyhetkeenkin on hapuileva. Tutkijat sanovat, että olemme sosiaalisen aikakauden kynnyksellä, joka perustuu rehellisyyteen, keskinäiseen kunnioitukseen, luottamukseen ja uskollisuuteen. Yhteistyö ja joukkuepelaaminen ovat tulevaisuuden ydinsanoja. Ihmiset oppivat oikealla tavalla kohtaamaan toisiaan ja ratkaisemaan vaikeitakin ongelmia. Sitä seuraa kohtuullisuus, jossa omaisuuden määrä ja rikastuminen eivät enää ole niin tärkeässä roolissa. Tämä kaikki parantaa tunnelmaa, lisää positiivisuutta ja antaa mahdollisuuden uudelle henkiselle kasvulle.

 

Murrosikäisenä poikana minulla oli Matti-veljeni kanssa tapana Suonenjoen Kuurtilassa tehdä syksyllä kaurapellosta lyhteitä ja myydä niitä joulun alla talosta taloon. Pienellä kelkalla kuljetimme lyhteitä ja ovelta ovelle myimme niitä. Melkein kaikki ostivat. Ihmisillä oli iloinen mieli joulun alla. Ei ollut kiirettä eikä tarvetta räplätä mobiililaitetta. Lumihangessa tarpoessa iltapimeässä pitkin Suonenjoen katuja katselin monesti tähtitaivasta. Jonakin vuonna kuu paistoi kirkkaana ja heitti puista pitkät varjot lumihangelle. Joskus lunta oli niin paljon, että pienistä puista oli tullut kuin lumipalloja. Puu oli turvassa lumen alla. Oli kuin Isän Jumalan kämmenellä. Paha ei siihen pääsisi käsiksi hentoja oksia musertamaan. Vasta kevätaurinko riisuu sen valkean vaipan. Maan kämmen antaa sille uuden elämän mehun. Jouluntähti kulkee sen ylitse valaisten tienoon. Lumipallopuu säteilee takaisin tuhansin lumitähdin kuin timanttipallo.

 

Elämän erämaa tuiskuineen ei aina ole armollinen. On opittava suojautumaan kuin lumipallopuu. Tuiskua et voi välttää. Rakenna itsellesi suojamuuri. Sen rauhassa selviää sinulle elämisen päämäärä. Kun opit ymmärtämään elämän pyörremyrskyjen tarkoituksen matkallasi, huomaat, että ne nostavat sinua kohti parempaa elämää. Pidä huoli siitä, että kehität lahjojasi ja annat parhaasi ennen kuin on liian myöhäistä. Älä ajattele, mitä voit saada, vaan mitä voit antaa. Jokaisen on elettävä kuoleman mittainen elämä. Armon valinnan tilalle on tullut luonnonvalinta.

 

Jouluna muisteltavan Jeesuksen tärkein opetus liittyy rakkauteen. Se ei ole käsky vaan ohje. On rakastettava kaikkia ihmisiä kuin itseään. Ei pidä myöskään tuomita, vaan antaa anteeksi, hyväksyä erilaisuus ja monimuotoisuus. Jos seuraamme tätä opetusta, sopusointu ja hyvyys voivat uudistaa ihmiskunnan. Minäkin luomakunnan irti päästettynä voin todeta: kuulun sinne, missä en kuulu minnekään. Se on suurta siunausta ja armoa.

 

Pekka Jyrkinen

rehtori, eläkeläinen

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggaajaa tykkää tästä: