Joulukalenteri: Keskiviikko 25.12.2019

25/12/2019

Joulukalenteri2019

 

Yksityiskohta Marc Chagallin lasimaalauksesta Maria ja Lapsi Pyhän Stefanuksen kirkossa Mainzissa.

Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymä

Joulupäivä

”- Hyvin teit tullessasi tänä yönä valvomaan ja kunnioittamaan Lasta, Silas Samarialainen, Gabriel sanoi. Eläimiä rakastavan sydämesi valitukset kuullaan. Sanoin sinulle, että Aabrahamin uhri oli epäonnistunut kumous. Pian taas Isä antaa polttouhriksi Poikansa. Ja vannon sinulle, että tällä kertaa enkeli ei pysäytä hänen kättään. Ja siitä eteenpäin kaikkialla, pienintä vedestä pistävää saarenpahasta myöten, ja päivän jokaisena hetkenä aikojen loppuun asti on Pojan veri virtaava alttareilla ihmisten pelastukseksi. Tuota olkipahnoilla nukkuvaa pikkulasta sopiikin härän ja aasin lämmittää henkäyksillään, sillä hän on se karitsa, tästedes ainoa uhrilammas, Jumalan Karitsa, joka yksin uhrataan iankaikkisesta iankaikkiseen.

 ”Voit lähteä rauhassa, Silas, voit viedä takaisin elämän vertauskuvaksi tuomasi oinaan. Se on Aabrahamin oinasta onnekkaampi ja pääsee sinun laumaasi todistamaan, että tästedes ei eläinten verta enää vuodateta Jumalan alttareilla.”

                                    *       *       *

 ”Taas piti nousta. Suolakaivoksista lähdettyään Taor oli kaiken aikaa vain noussut, mutta enää hänen jalkansa eivät kantaneet. Silti hän vain nousi ja työnsi erään oven auki.

 ”Sali oli tyhjä. Taas kerran hän saapui liian myöhään. Pöydän ääressä oli syöty. Siinä oli vielä kolmetoista maljaa, matalia ja leveitä pikareita, joissa oli lyhyt jalka ja kaksi pikkuista sankaa. Ja joissakin kupeissa jäljellä punaviiniä. Ja pöydällä murusina happamatonta leipää, jota juutalaiset sinä iltana syövät muistoksi isiensä vapautumiselle Egyptin ikeestä.

 ”Taoria pyörrytti: leipää ja viiniä! Hän ojensi kätensä kuppia kohti, nosti sen huulilleen. Sitten hän otti palasen happamatonta leipää ja söi. Silloin hän horjahti mutta ei kaatunut. Ne kaksi enkeliä, jotka olivat vartioineet häntä vapautumisesta asti, suojasivat hänet suurilla siivillään, ja yötaivaan avauduttua valtavaan kirkkauteen veivät mennessään miehen, joka oltuaan viimeinen, ikuinen myöhästyjä, oli nyt ensimmäisenä saanut pyhän ehtoollisen.”

Michel Tournier, Kolmen kuninkaan kumarrus, 1982, Otava

 

Kolmen kuninkaan kumarrus on minun tärkein joulukirjani, vaikka se kyllä liittyy elämässäni myös Keuruuseen ja elokuuhun vuonna 1982 – tuolloin kirjan suomenkielinen käännös ilmestyi. Ranskaksi alkuperäisteos oli ilmestynyt kaksi vuotta aikaisemmin.

Michel Tournier (1924-2016) aloitti kirjailijanuransa vasta yli 40-vuotiaana, mutta hänestä tuli yksi tunnetuimmista nykykirjailijoista, ja teoksestaan Keijujen kuningas hän sai Ranskan merkittävimmän kirjallisuuspalkinnon Goncourtin. Minulle hänen teoksistaan ovat läheisimpiä olleet juuri tämä Kolmen kuninkaan kumarrus, joka pohjautuu Matteuksen evankeliumiin, kertomukseen kolmesta itämaan tietäjästä, sekä Danièle Bourin upeasti kuvittama lastenkirja Pierrot ja yön salaisuudet.

Tournier luo Kolmen kuninkaan kumarrukseen Matteuksen kolmen tietäjän lisäksi vielä neljännen – ja juuri tämän Taorin, ikuisen myöhästyjän, tarina on kirjan dramaattisin. Hänen mukanaan lukija saa kulkea ensimmäisestä joulusta ensimmäiseen suureen torstaihin…

Sillä ilman joulua, Kristuksen syntymäjuhlaa, emme voisi viettää pääsiäistäkään, hänen ylösnousemusjuhlaansa.

 

Hellevi Matihalti 

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggaajaa tykkää tästä: