Karppanen: Hietalan rouvan joulukahvit

09/01/2020

Karppanen

(Kuva/photo: pinterest.com)

Hietalan rouva oli kutsunut pyhienvälissä Jokelan rouvan kahvittelemaan ja saadakseen juttuseuraa. Tai ainakin kuuntelijoita.

”On nämä suomalaiset yksiä nöyristelijöitä”, aloitti Hietalaska kaataen toista kuppia vieraalleen ja ukolleen.
”Yyh”, murahti ukko.

”Nnnyyyyyyyyhn”, ynisi Jokelan rouva annettuaan ensin suunvuoron talon isännälle.

Hietalan ukko pureskeli joulutorttua, Jokelan rouva nakersi juustoleipää.

”Jotkut ne haluais ruveta viettämmään pääsiäistä vanahan luvun mukkaan”, töhäytti Hietalan rouva, ikään kuin tarjoten syöttiä, eikö kumpikaan kahviseuralainen siihen tarttuisi.

”Tarkotat vissiin joulua”, hoksautti Hietalan ukko.

”Enkä tarkota, vaikka jouluhan tässä on. Varmasti jotkut haluais senni siirtää, van minä puhun pääsiäisestä”, selitti Hietalan rouva ja pisti ässän suuhunsa, siis jouluässän, sennimisen pikkuleivän.

Ei sanonut  Jokelan rouva mitään, oma ukko ei senkään vertaa. Hietalan rouvan oli aloitettava toisesta asiasta:
”Nyt sitä ei vissiin kohta juustoleipää syyä. Tai ei niitä ainakaan kaupasta osteta. Ite on paistettava, jos syyä aikoo. Ja maitoa kaupasta saa.”
”Mitenkä niin?” tarttui Jokelan rouva heti tällaiseen, paljon käytännöllisempään aiheeseen.

”No, kun Suomi on päättännä siirtää moalimanlopun alakamista viijellätoista minnuutilla”, tokaisi Hietalan rouva.
”Mitä sinä höperehät?” ehätti ukko väliin.

”Sitä niin, että jos suomalaiset lopettaa juuston teon, niin sillä on ympäristönsuojelun kannalta suunnilleen saman verran merkitystä kun että moalimanloppu siirtyy varttitunnilla”, vastasi Hietalan rouva.

”Voepihan siinä hyvässä lykyssä tulla eri päevämäärä”, arveli Hietalan ukko, ”jossaen päen moalimata moalimanloppu tulloo perjantaena kymmentä vaella puolen yön van Suomessa vasta viis yli eli lauvantaen puolella.”

Jokelan rouvaa ei haluttanut keskustella ympäristöasioista; pää niissä meni pyörälle.  ”Kävikö teillä pukki?” hän kysyi vaihtaakseen puheenaihetta.

Hietalan rouva katsahti ukkoonsa happamasti ja sanoi: ”Joo, van tuli ensmäisen ja viimesen kerran tähän huusholliin piipun kautta.”
Ukko nousi katuvaisen näköisenä pöydästä; Jokelan rouva katseli ihmeissään.

”Teki semmoset noki- ja hiilijalanjälet, jotta kesken joulun oli lattianluutuuseen ruvettava”, suomensi Hietalan rouva.
Jokelan rouvaa nauratti niin että leivoshaarukassa ollut juustoleivän loppu putosi kahvikuppiin, ja kahvia läiskähti valkealle pöytäliinalle.

Esko Karppanen

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggaajaa tykkää tästä: