Pääsiäinen poikkeustilassa

12/04/2020

Artikkeli

Minna tulossa kauppareissulta.
(Kuva/photo: Janne Järvinen)

Kirkkosali on pimeä ja hiljainen.  Pian alkaa kuulua alttarista papiston laulamana ”Tulkaa ottakaa valo”, jonka aikana tuohuksiin hiljalleen sytytetään tuli ja valo voittaa pimeyden.  Alkamassa on pääsiäisyöpalvelus kaukana entisessä kotikaupungissani.

 

Seuraan kirkon tapahtumia omassa olohuoneessani, älypuhelimen ruudulta, kuulokkeet korvilla.  Puolisoni nukkuu makuuhuoneessa ja ikääntynyt koiramme vieressäni sohvalla.  Kun kauniisti laulava kvartetti kajauttaa ensimmäinen kerran tuttuakin tutumman pääsiäistroparin ”Kristus nousi kuolleista”, saan kyyneleet silmiini ja laulan sisimmässäni mukana.  Kuinka monet kerrat olen itse laulanut tuota samaa rakasta veisua paikan päällä, kirkossa jumalanpalveluksissa.

 

Syy, miksi nyt olen kotona, on tällä hetkellä vallitseva maailmantilanne.  Koronavirus vaanii liki kaikkialla ja on pakottanut rukoilevan kirkkokansan jäämään koteihin, mutta tärkeintä on, että rukous on jatkuvaa, ei paikkaan eikä aikaan sidottua.

 

Itse olen tällä hetkellä Espanjassa, jossa on meneillään poikkeustila.  Emme saa poistua kodeistamme kuin välttämättömyyssyistä.  Jopa työntekoa on rajoitettu.  Onneksi etätyöskentely on nykyään varsin monella alalla mahdollista, myös itse teen sitä.

 

Kuunnellessani riemullisia pääsiäisveisuja mieleeni nousee viime pääsiäinen, jolloin sain osallistua oman kirkkoni pääsiäisyöpalvelukseen täällä Espanjan Aurinkorannikolla.  Toimitimme suomalaisen papin johdolla suuren perjantain ehtoopalveluksen sekä pääsiäisyön aamupalveluksen ja liturgian Fuengirolassa, Aurinkorannikon suomalaisen evankelisluterilaisen seurakunnan Seurakuntakodilla.  Palveluksiin saapui kiitettävän paljon väkeä, tunnelma oli hieno ja vietimme suurta juhlaa ekumeenisessa hengessä, nautimme yhteisen pääsiäisaterian ja tuumasimme, että ensi vuonna taas tavataan samoissa merkeissä.

 

Vaan toisin kävi.

 

Lopetan ”striimin” seuraamisen kuunneltuani pyhän Johannes Krysostomoksen iki-ihanan pääsiäissaarnan.  Uni antaa hiukan odottaa itseään, pääsiäisveisut soivat päässäni ja perässäni makuuhuoneeseen seurannut koira kuorsaa äänekkäästi.  Aamulla herään kuitenkin pirteänä mustarastasten liverrykseen, ilmoitan puolisolleni, että Kristus nousi kuolleista, ja aloitan aamutoimet.  Aamupäivä menee pitkälti pääsiäistoivotusten lähettämisessä ja vastaanottamisessa – kiitos taas kerran sille, joka keksi Whatsappin!

 

Kävellessäni koiramme kanssa hiljaistakin hiljaisemmalla kotikadulla laulan samalla pääsiäisen stikiiroita ja tunnen sydämessäni, että todellakin ”Tämä on se päivä jonka Herra teki – Iloitkaamme ja riemuitkaamme tänä päivänä!”  Kristus nousi kuolleista – Totisesti nousi!  Mikään poikkeustila ei sitä asiaa muuksi muuta.

 

Minna Bovellan-Järvinen

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggaajaa tykkää tästä: