Herran virsiä vieraalla maalla

11/06/2020

Kolumni

(Kuva/photo: Raakel Kovala-Pappila )

Tämä psalmin 137 lausahdus vain pälkähti päähäni eräänä päivänä, kun mietin tämän hetkistä oleiluani ulkomailla, kaukana oman kirkon palveluksista ja perinteestä.

 

Kulunutta kevättä ja alkanutta kesää on varjostanut maailmanlaajuisesti koronapandemia, joka on sulkenut kirkkoja ja pyhäkköjä liki kaikkialla.  Ei ole ainoastaan ollut minun murheeni se, etten pääse oman kirkkoni jumalanpalveluksiin – eivät ole päässeet kotimaanikaan uskonveljet ja -sisaret.  Tilanne alkaa pikkuhiljaa tosin olla kehittymässä parempaan suuntaan, ja toisaalta on ollut siunaus saada seurata eri puolelta Suomea striimattuja jumalanpalveluksia ja osallistua yhteiseen rukoukseen niiden välityksellä.

 

Pari viikkoa sitten avasi Aurinkorannikon suomalainen Seurakuntakoti ovensa pitkän tauon jälkeen ja pääsimme osallistumaan luterilaiseen messuun.  Sain ilon olla mukana tekemässä messua laulamalla kaksi laulua, joista toinen oli ortodoksinen ehtoollislauselma.  Ekumeeninen palvelu jatkui helluntaina, jolloin tuntui erityisen siunatulta laulaa pitkän pääsiäisajan jälkeen ensimmäistä kertaa Taivaallinen Kuningas -veisu!

 

Aurinkorannikolla on pieni joukko suomalaisia ortodokseja, joiden kanssa olen päässyt muutamia kertoja kokoontumaan oman kirkon toiminnan merkeissä.  Hienot muistot ovat erityisesti viime vuoden pääsiäisyön palveluksesta, tänä vuonna sekin siis peruuntui.  Suuren paaston alussa ehdin toimittaa maallikkopalveluksena pyhän Andreas Kreetalaisen katumuskanonin ”sovelletuin osin”.  Tämä syvällisesti puhutteleva kanonihan lauletaan ortodoksisessa kirkossa suuren paaston ensimmäisellä viikolla maanantaista torstaihin.  Me täällä ”vieraalla maalla” otimme pienen varaslähdön tila- ja aikataulurajoitteiden takia ja kokoonnuimme jo laskiaissunnuntaina.  Yhteisen rukoushetken jälkeen pyysimme toinen toisiltamme anteeksi ja luimme myös Efraim Syyrialaisen paastorukouksen aloittaen näin ortodoksisen perinteen mukaisesti paaston matkan kohti Kristuksen ylösnousemuksen riemujuhlaa.

 

Tätä kirjoittaessani ollaan jo siirrytty helluntain, Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeiseen aikaan.  Virallisesti on jo kesä, ja ainakin täällä ihan konkreettisestikin.  Erilaiset kasvit ja kukat kasvavat ja tuoksuvat, linnut sirkuttavat kaiken aikaa, aurinko luo lämmittäviä säteitään ja illat ovat samettisen pehmeitä.  Tässä kohtaa tekee mieli siteerata viime lauantaina – ja meillä sunnuntain messussa – kaikunutta Suvivirttä: ”Se meille muistuttaapi hyvyyttäs Jumala, ihmeitäs julistaapi se vuosi vuodelta”.

 

Minna Bovellan-Järvinen

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggaajaa tykkää tästä: