Karppanen: Hietalan rouvan joulu-uni

30/12/2020

Karppanen

Tyynelän Tontut asuvat museokylässä rannikolla, seitsemän sillan varrella Kokkolan ja Pietarsaaren välissä Luodon kunnassa. Tonttulan 1700-luvun pihapiirissä on nähtävillä eri teemoilla sisustettuja aittoja. Päärakennus on tonttujen koti Tyynelä.
(Kuva/Photo: Tyynelän museokylä )

Hietalan rouva kuunteli radiota. Siellä joku musiikkitoimittaja Risto puhui mukavia ja soitteli hyvää jouluista musiikkia. Jossain välissä se Risto sanoi jotain semmoista, ettei jouluna ainakaan tonttuja…


Hietalan rouva ihmetteli. Mitä olisi joulu ilman tonttuja? Ilman tonttukortteja, ilman tonttulauluja, ilman joulupukin tärkeitä apulaisia. Melkein yhtä tyhjää kuin joulu ilman enkeleitä ja paimenia; ilman tietäjiä ja Herodesta. Ja kun joulupukin esikuvakin joku kreikkalainen piispa, pyhäksi kanonisoitu.

Ajatus vaivasi Hietalan rouvaa niin paljon, että hän oli aikeissa puhua siitä nukkumaan mentyä ukolleen, mutta ukko jo nukkua tuhuutti, ja Hietalan rouva jäi ajatuksineen yksin.

Lopulta hänkin nukahti.

Tonttulassa – liekö ollut siellä Korvatunturilla vai jossain muualla – kävi kova vilske ja vilinä. Jotkut tontut käärivät paketteja, jotkut pukivat nukkeja, toiset veistivät pikku laivoja. Yhdet vispasivat taikinaa, toiset kaulitsivat, kolmannet ottivat kypsiä joululeivonnaispeltejä uunista ja panivat uusia paistumaan.

Kuului paitsi työn ääniä myös puhetta.  Aluksi Hietalan rouva ei meinannut saada selvää, mutta käännettyään kylkeä hän alkoi erottaa sanoja:

”Hyi sitä Ristoa, joka puhui meistä tuhmia radiossa!  Ettei muka jouluna tonttuja. Eikä varsinkaan tonttulauluja!!”  moitti piparkakun leipoja laulunsa välissä ja jatkoi hyräilyään.

”Se on varmaan joku ekaluokkalainen, seitsenvuotias poikanen se Risto, kun semmosia juttelee”, päätteli torttutaikinan tekijä.

”Taitaa Risto itsekin olla vähän… hmph… tonttu”, tokaisi tyly tonttu.

”Meidän pitää mennä tässä pyhien välissä sen Riston uneen laulamaan, niin sille tulee paha painajainen”, keksi joulusahdin tekijä hiivaa murentaessaan.

”Niin, tai annetaan näyte, kuinka hyvin me lauletaan. Risto tietenki kuuntelee unissaan enkelten laulua, ja me aletaan laulaa mukana.  Siinä sitä on Ristolla ihmettelemistä; mahtaako erottaa tonttujen ääniä enkelten äänistä”, suunnitteli jouluseimen valmistaja.

”Entä jos se ajaa meidät pois?” puheli se tonttu, joka rakensi himmeliä.


”Tai ei kuule eikä huomaa meidän laulua”, epäili joulukorttien piirtäjä.

”Me vedetään sitä tukasta!” kiljaisi koronamaskientekijätonttu.

”Ja kutitetaan jalkapohjista!” hihkui suutaritonttu.

”Joooooo!!!” huusivat lähelläolevat kutojatontut ja paukuttivat kangaspuita, niin että kolke kävi.

Alkoi kuulua kovaa surinaa. Siivoojatonttu käynnisti pölyimurin.

Hietalan rouva heräsi. Aura-auto kulki ohi. ”On alkanut sataa lunta”, hän ehti ajatella, kunnes nukahti uudelleen.

Esko Karppanen

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggaajaa tykkää tästä: