Simeon ja Hanna

”Olemmeko työntäneet kaiken Jumalan ulos?” kysyy Eeva-Liisa Mannerin runoelma ”Strontium” (kok. Orfiset laulut, 1960). Jotkut arvelevat, että nykyihmistä ja nykytaiteilijaa eivät – ja niin muodoin eivät nykytaidettakaan – koskettaisi metafyysiset asiat. Se on kuitenkin harhaluulo. Nykykulttuurissa käsitellään enemmän kuin aikoihin uskonnollisia kysymyksiä. Silti voi olla, että niin avoimeen metafyysisen tunnustamiseen luomistyön virikkeiksi ja kaikkeuden viimeiseksi […]

Jouko Ollikaisen Itkevä Maria –näyttely Kulttuurikeskus Sofiassa teki minuun suuren vaikutuksen, ja kun luin sen taustoista – vahvan naisen uupumisesta – olisin halunnut nähdä nuo ikoninkaltaiset kuvat uudestaan, mutta silloin näyttely oli jo ohi. Jokin niistä jäi kuitenkin elämään syvälle minuun – jäi soimaan kuin Helena Anhavan runo: ”Kaiken heikkouteni kokosin kämmenelle. Sanoivat: – Kylläpä […]

  Isoisäni Iivari Porkkala (1882-1966) oli maallikkosaarnaaja. Kiertävänä saarnaajana hän kuului vuonna 1921 perustettuun Suomen evankelisluterilaiseen Todistajain seuraan, joka vuonna 1965 muutti nimensä Suomen evankelisluterilaiseksi Todistajaseuraksi. Jo silloin, kun olin lapsi, alle kouluikäinen, isoisäni oli minulle tärkeä ihminen, vaikka saarnamatkojensa takia hän oli paljon poissa kotoa. Äitini ja minä asuimme nimittäin samassa talossa kuin isovanhempani […]

Lyhyessä ja oikukkaassa kesässämme on tänä vuonna kuollut hämmästyttävän moni merkittävä suomalainen kirjailija: Leevi Lehto, Kirsti Simonsuuri, Claes Andersson, Matti Mäkelä. Nyt, paikoin poikkeuksellisen kuivan kesän alkaessa kääntyä hiljalleen syksyksi tulee mieleen Eino Leinon (1878 – 1926) tuotannossaan usein toistama ajatus, että ainoa iäinen on ihmisen henkinen ikävä; vaivaiskoivutkin vihertävät kylmässä Pohjolassa vain tuokion. Kestävää […]

Pyhyys Käsitys pyhyydestä oli laajasti tunnettu jo antiikin ajan uskonnoissa. Kreikan kielessä ”profaani” (kreik. profanoV) merkitsee maallista, epäkunnioitettavaa ja arkista eli kaikkea sellaista, mikä on vailla osuutta objektiiviseen todellisuuteen. Objektiivinen olevainen on taas klassisen maailmankuvan mukaan pysyvä, ikuinen, aito, ja siksi ainoa arvokas ja kunnioitettava. Toisin sanoen ”profaani” on alkuperäisen merkityksensä mukaan vailla tulevaisuutta, ohimenevä […]

Tänään 26.5.2019 tuli kuluneeksi 50 vuotta arkkipiispa Johanneksen (1923-2010) piispaksi vihkimisestä. Luterilaisesta taustasta tullut varsinaissuomalainen teologian tohtori Johannes Wilho Reino Rinne oli siirtynyt ortodoksiseen kirkkoon 1966 ja vihitty diakoniksi, papiksi ja arkkimandriitaksi Konstantinopolin äitikirkossa. Ekumeeninen patriarkaatti samoin kuin myös Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Paavali näkivät kuinka suuren lahjan Suomen ortodoksinen kirkko Johanneksessa oppineena teologina, […]

”Sen tähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka helposti saa meidät kiedotuksi, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilpailussa, silmät luotuina uskon alkuunpanijaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen, joka odotettavanaan olevaa iloa varten kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istuutui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle” [Hepr. 12:1-2] […]

Kun presidentti Lennart Meren syntymästä oli kulunut 79 vuotta, Nikean metropoliitta Johannes kirjoitti muistikuviaan hänestä Pro Estonia –lehdessä. Koska metropoliitta Johanneksen teksti kiintoisasti valottaa presidentti Meren suhtautumista sekä naapurimaahan Suomeen että ortodoksiseen kirkkoon ja koska se ei valitettavasti ole nettiversiona luettavissa, Simeon ja Hanna –verkkolehti julkaisee luvalla kyseisen tekstin:   Varhaisin muisto liittyy Joensuun yliopistossa […]

Isä Johannes Karhusaari opiskeli Thessalonikissa yhdeksäntoista vuotta sitten. Tuolloin hän kirjoitti Ortodoksiviestiin kokemuksistaan, opiskelustaan ja havainnoistaan. Simeon ja Hanna on saanut julkaistavakseen otteen kirjoituksesta.   Thessalonikissa elämä jatkuu ja paastonaika on meneillään. Kaupungin kaikki grillit toimivat, giros-vartaat pyörivät ja uudet jäätelölaatikot ilmestyivät heti ensimmäisinä lämpiminä päivinä kioskien kupeille. Puhdas maanantai oli vapaapäivä: silloin lennätettiin leijoja […]

Liityin 1990-luvulla ortodoksiseen kirkkoon. Olin silloin uuden kalenterin kannattaja. Se tuntui luonnolliselta ja loogiselta, ja kiistoja vanhan ajanlaskun pääsiäiseen siirtymisestä lähinnä hämmästelin. Pääsiäisen ajankohdasta puhuminen ei tuntunut tärkeältä. Sisäänajovaiheeni ortodoksisuuteen on ollut pitkä. Rippi-isäni kehotti minua ensin selvittämään, tarvitsenko kirkkoa. Se selviäisi elämällä kirkkovuosi jumalanpalveluksien kautta, ja lukemalla ortodoksista kirjallisuutta. Irrottautuakseni työn ja arjen oravanpyörästä […]