Simeon ja Hanna

                                                            ”oleminen on pyhä sana” (Lasse Heikkilä)     Joulun aikaan ja muulloinkin myös meillä Suomessa lauletaan vanhaa Piae cantiones -laulua Ave maris stella. Tunnetuin eli Heikki Klemetin (1876 – 1953) suomennos häivyttää ajatuksen, kuka on se olento, joka ohjaa meitä ”Tähden lempeen lailla” ja jonka puoleen laulussa käännytään.   Tarkempi suomennos puhuttelee, latinalaista tekstiä […]

Sinä jouluna isä päätti, että meilläkin ruvettaisiin viettämään joulua niin kuin muissakin perheissä, kristillisin menoin. Jo aattona, kun istuttiin ruokapöytään, hän määräsi veljeni lukemaan jouluevankeliumin Luukkaan mukaan ennen kuin kukaan sai ottaa ensimmäistäkään suupalaa suuhunsa. Velipoika oli ensimmäisellä luokalla kansakoulussa, mutta oli osannut lukea jo kouluun mennessään, eikä evankeliumin pitänyt tuottaa hänelle suuria vaikeuksia. Jostakin […]

Betlehemin lapsimarttyyreitä muistellaan Idän kirkon kalenterissa sekä 29.12. että joulun jälkeisenä sunnuntaina. Läntisessä perinteessä muistopäivä on 28.12, ”viattomien lasten päivä”. Kyseessä ovat Betlehemin kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset, jotka kuningas Herodes määräsi surmattaviksi, kun Itämaan tietäjät eivät olleetkaan palanneet kertomaan tälle vastasyntyneen kuninkaan olinpaikkaa. Matteuksen evankeliumin toinen luku kertoo asiasta.   Tradition mukaan lapsimartyyreitä oli […]

”Tänään on tullut näkyviin yliluonnollinen ihme, sillä meidän Vapahtajamme on syntynyt lihallisesti luolassa Neitseestä meidän tähtemme. Tietäjät kumarsivat Häntä lahjoineen niinkuin kuningasta. Paimenet ja enkelit veisasivat Hänelle ylistystä. Huutakaamme heidän kanssansa Hänelle: Kunnia olkoon Hänelle, joka on meidän tähtemme tullut ihmiseksi.” (Juhlan katismatropari)   Elämme Kristuksen syntymän jälkijuhla-aikaa. Tänä jouluna ajatukseni ovat olleet usein Betlehemissä, […]

Minun työni on yksinäistä, vaikka joudun usein ja joskus kaipaankin ihmisten pariin. Sinne päästyäni muistan, miten monimutkaista kaikki on, miten helposti yhdessä on yksin, paitsi niiden kanssa joilla on sydämessä rauha. Mistä rauha sydämeen, mieleen ja kehoon? Minulle vain hetkittäin, joillekin harvoille pysyvästi. Rauha ihmiseen tulee siitä, että on kärsinyt mutta ei katkera. Että on […]

  Пустота. Но при мысли о ней         видишь вдруг как бы свет ниоткуда.      Знал бы Ирод, что чем он сильней,         тем верней, неизбежнее чудо.      Постоянство такого родства —         основной механизм Рождества.   Tyhjyys. Vaan sitä ajatellessa näet valon kuin ei mistään. Tietäisipä Herodes, mitä vahvempi on hän sitä vääjäämättömämpi, varmempi […]

On hiljainen aamuhämärä, melkein pimeää, kun astelen hiljaa käytävää pitkin kirkkoon jouluaamuna. Avaan ulko-oven, josta tuoksahtaa vastaan raikas talvinen sää. Pihavalaistuksessa näen kiiltävän jäätikön ja vähäisen lumikerroksen nurmikolla. Toivon, etteivät kirkkoon tulevat vieraat liukastuisi. Kirkkosalin ovea avattaessa tulvahtaa vastaan suitsukkeen tuoksu, ja suutelen keskellä olevaa Kristuksen syntymän ikonia.  – Kristus syntyy, kiittäkää. Mitä se merkitsee? […]

Jaan mielessäni tähän saakka viettämäni joulut karkeasti kahteen kategoriaan. Ensimmäisen niistä muodostavat lapsuuden ja nuoruusvuosieni juhlat vanhempieni kodissa. Niistä ovat jääneet tunnelmallisina mieleen joulukuusen haku aattopäivänä isän kanssa, kuusen koristelu ja äidin valmistamat tuoksuvat ruoat. Kaikkea touhua säestivät radion joululaulut. Lapsuudessa aattoa väritti illan lähestyessä kihelmöivän jännittynyt joulupukin odotus, joulusauna ja ilta-ateria. Lopulta odotettu joulupukki, […]

Kirjoittanut Harri István Mäki   Pieni chihuahua-koira nimeltään Hamlet oli peloissaan kaikesta mahdollisesta ja kaikesta mahdottomasta. Vähäisestäkin äänestä Hamlet alkoi täristä, tutista, väristä kuin jouluhyytelö. Hamlet asui keskellä hiljaista metsää, kaukana muista eläimistä ja metelistä. Eräänä aamuna Hamlet näki mökkinsä ikkunasta lumisadetta. Hiutaleiden leikki puutarhassa sai pienen koiran hymyilemään. Silloin tuulen jääsormet kutittivat mökin kulmia. […]

Kuulun siihen suureen joukkoon suomalaisia, jotka kokevat joulun aidoksi ainoastaan kotonaan. Kodiksi lasketaan myös mummolat ja mökit, mutta ei ystävien majataloja saati ulkomaita vieraista luostareista puhumattakaan. Ollessani 19-vuotias vanhempani järkyttivät minua syvästi ilmoittaessaan, että tämä joulu vietetäänkin Valamossa, paikassa, johon he olivat tutustuneet kuluneena syksynä. Minusta ajatus oli lähinnä kammottava: mielikuvat luostarista perustuivat elokuviin, joissa […]