Simeon ja Hanna

”Eihän se ihminen oo historiasa aikana osanna aina ajatella terveyttään. Ennen kun kotikasvatus kiellettiin, talossa kun talossa oli tupakkipelto. Isovanhempani siitä puhelivat”, muisteli Hietalan rouva. ”Onhan siitä kuvauksia kaunokirjallisuudessammekin, jopa pappiloista”, huomautti Kustaava ja lisäsi:   ”Mutta mikä se on tämä kehonmuuntelun tarve? Onhan toki järkeenkäypää, että plastiikkakirurgialla pyritään parantamaan esimerkiksi onnettomuuessa tulleita ihovaurioita ja […]

Leo oli soittanut Kustaavalle ja aikonut palauttaa erään lainaamansa kirjan. Oli sanonut olevan mielessä jotain muutakin – kirjallista.   Teepöydässä Leo otti puheeksi eriaikaiset raamatunsuomennokset, joita hän sanoi ihmetelleensä. Viimeksi häntä oli kummastuttanut se, että psalmeista on kaksi eri numerointisysteemiä. Kustaava sanoi, että sellainen on vanhoissa teksteissä tavallista. On olemassa useita versioita ja erilaisia tekstitraditioita. […]

”Ostetaanko porsasta?” kysäisi ystävä toiselta hyvän lihatiskin äärellä. ”Ei taida tuo olla porsasta. Näyttää vanhemmalta sikaelukalta”, vastasi puhuteltu. ”Mutta siinä lukee: porsasta”, sanoi toinen. ”Lukee sitä monen potunmyyjän kojulla Helsingin kauppatorillakin Lopen perunaa, vaan tuskinpa kaikki potut sinnekään Lopelta tulevat”, vastasi ystävä.   Keskustelu jatkui vielä autossa. ”Miksi sitten väitetään vanhaa sikaa porsaaksi?” jankkasi ihmettelyn […]

”Vaimo kertoi, että hänen sisarensa seurakunnassa – siis luterilaisessa – meinataan vaihtaa alttaritaulu”, sanoi Jorma. ”Onko siinä joku vika?” kysyi Leo. ”Ei muuta vikaa, kuin että ristiinnaulitun ristin alla on pääkallo, ja se kuulemma pelottaa seurakuntalaisia, varsinkin lapsia”, selitti Jorma. ”Onhan se kallo varmaan aika karsee”, arveli Leo. ”Höpö höpö”, paukautti Kustaava ja alkoi jakaa […]

Hietalan rouva oli kutsunut pyhienvälissä Jokelan rouvan kahvittelemaan ja saadakseen juttuseuraa. Tai ainakin kuuntelijoita. ”On nämä suomalaiset yksiä nöyristelijöitä”, aloitti Hietalaska kaataen toista kuppia vieraalleen ja ukolleen. ”Yyh”, murahti ukko. ”Nnnyyyyyyyyhn”, ynisi Jokelan rouva annettuaan ensin suunvuoron talon isännälle. Hietalan ukko pureskeli joulutorttua, Jokelan rouva nakersi juustoleipää. ”Jotkut ne haluais ruveta viettämmään pääsiäistä vanahan luvun […]

Hietalan kahvilassa lauloivat eräänä iltapäivänä kylän Tiernapojat. Niiden saatua lanttinsa, toivotettua onnelliiiista ja hyvää joulu-a ynnä kolisteltua tähtineen ja miekkoineen ulos alkoi eräs asiakas paheksua mokoman rasismin levitystä joulun sanoman varjolla. Kahvilanemäntä purki sydäntään illalla ukolleen:  ”Ettäkö minä levitän rasismia, kun otin nuo poijat laulamaan? Kun minusta voisi nähä niinpäin,  jotta torjun rasismia. Noijen tiernapoikain […]

”Kumma, kun ei enää saisi olla koululaisilla kuusijuhlaakaan”, puuskahti Jorma.   ”Ei kai se ihan niin hullusti taida maailma vielä olla”, tyynnytteli Kustaava.   ”On se kielletty, että kirkossa ei saa koulun joulujuhlaa pitää”, Jorma täsmensi.   ”Näin minäkin Iltatuulen viestistä sen yhden koulun juhlaohjelman. Minusta se vaikutti alusta loppuun luterilaiselta jumalanpalvelukselta, kaavaa myöten. Toki […]

”Tarjosihan ne mulleki sitä palakintoa van en ottanna. Minä sanon, että kun kerran ei Reeta ota en ota minäkää”, puhui Hietalan rouva kahvilassaan puhelimeen, juuri kun päivän ensimmäinen asiakas tuli sisään ja alkoi riisua päällysvaatteitaan. ”Enhän minä oo sen jäläkeen syöny, kun se hullunlehmäntauti alako levitä. Lammasta ja sianlihhaa senni eestä”, totesi kahvilanemäntä, lopetti puhelun […]

Seurakunnan ympäristöviikon teemana oli ollut hiilijalanjälki.  Siitä riitti puhetta pitkään. Kanttorinrouvalla ja papinrouvalla oli tapana pitää aina välistä tyttöjen ilta. Niin nytkin, kun pappi oli lähdössä toimittamaan ehtoopalvelusta ja aikoi sen päälle viedä vielä ehtoollista sairaalaan. Kanttorinrouva ehti tulla juuri pappilaan papinrouvan luo. ”Me päästään oleen kohta tyttöjen kesken”, hän ilmoitti papille. Pappi sanoi, että […]

  ”τη δική μου ειρήνη σας δίνω” Kustaavalla oli vieraana opiskeluaikainen ystävä. Pääkaupunkielämän 60-lukua muistellessa ehti ilta nopeasti, kun ei ollut aikoihin tavattu. ”Minä olen alkanut käydä katolisessa kirkossa”, paljasti Rauha-ystävä. ”Sepä kiintoisaa. Oletko viihtynyt?” kyseli Kustaava. ”Olen. Vaikka kyllä minä vierastan sitä kättelyä”, myönsi Rauha. ”Niin, katolisessa messussa eukaristian edellä annetaan lähellä olevalle rauhanmerkki […]