Simeon ja Hanna

Minkä vuoksi käytte kirkossa?   Haastateltava nro 1: Huvikseni. Haastateltava nro 2: Saan sieltä ilon ja rauhan. Haastateltava nro 3: Siellä tapaa tuttuja. Kun en ole enää työelämässä. Haastateltava nro 4: Akka on joka pyhäaamu niin vittumaisella tuulella, ettei kait sitä kestä pirukaan; karkuun on lähettävä. Muut paikat ei oo pyhäaamuna auki. Kirkon jälkeen meen […]

Toimittaja: Nyt kun kuppikunnalla on tämä tiedotuslehti… Kuppikunnan isäntä (toimittajan puheen keskeyttäen): Ei ole. Siinähän lukee selvästi tiedonpimityslehti.   Toimittaja: Niinpä näkyy olevan. Miten sitä tietoa parhaiten pimitetään?   Kuppikunnan isäntä: Pitämällä kuppimateriaali salaisuutena. Olemmehan osa tuhansia vuosia vanhaa, salaista kuppikuntaa. Kuppimateriaali olkoon siis salattu. Parhaiten se pysyy salassa, kun sitä lähestyy toisen, mutta saman […]

Hietalan ukko perkasi kaloja. Katiskassa oli ollut melkoinen määrä ahvenia, isoja ja pieniä. Olipa muuan salakkakin. Hietalan ukko tainnutti kalat aina heti kun pääsi veneestä. Veneessä hän tiputteli kalat katiskasta tai verkosta kannelliseen astiaan, jossa oli vettä.  Hän muisti, että hänen äitinsä ei tainnuttanut kaloja koskaan. Perkasi ne eläviltä, niin että ne vielä padassa sätkyttelivät […]

”Eikö oo mahtavia tämmöset seurakuntavierailut?! Minäkää en muuten tietäs, jotta nuin mukava ihminen on olemassa kun sinä”, sanoi Hietalan rouva Kustaavalle ja lisäsi: ”Ootko sinä ennen näin synkässä korvessa käynykään?” ”Olenhan minä ollu opetushommissa hyvinkin pienellä paikkakunnalla”, vastasi Kustaava.   Ja kun Hietalan rouva kyseli, minkä aineen opetusta, Kustaava sanoi opettaneensa enimmäkseen ruotsia, mutta täyteaineina […]

Pettyyni näytti nyrpeältä. Pelakuu katseli tätä viereltä ihmeissään. Lopulta kasvinkumppani puhkesi puhumaan: ”En minä ymmärrä, miksi kaikki entinen pitää repiä, jos vähän uutta istutetaan”, sanoi Pettyyni.   ”Mitä sinä meinaat?” kysyi Pelakuu. ”No vaikka sitä, että jos kirkon sisustusta uusitaan, pitääkö entiset koristemaalaukset panna piiloon?” selitti Pettyyni eikä näyttänyt yhtään iloisemmalta.   ”Voipi olla, että […]

A: Joku umpiortodoksi oli pahottanu mielensä, kun Sohvijaan oli lahjotettu luterilaisten virsikirjoja.   B: Kelle Sohville? A: Ei kellekään vaan Helsingissä sinne kulttuurikeskus Sohvijaan.   B: Mikä siinä niin mieltä pahotti?   A: Ei muu ku oma ahasmielisyys.   B: Onkohan siellä keskuksessa Vajeltajan lauluja?   A: Voi hyvinni olla. Ne on nykyään nimeltään Pyhhiinvajeltajan […]

”On nykymaailmassa paljon nynnyjä”, sanoi Leo.   ”Missä päin?” kysyi Kustaava.   ”Joka luukulla.  Siellä vain rahaa notkutaan yrittämättä itse mitään”, vastasi Leo.   Kustaava tuijotti Leota eikä osannut sanoa mitään.   Leo lisäsi: ”Ennen menivät kuulemma töihin.”   ”Ennen oli työvoimapula, nyt on työpula”, vastasi Kustaava.   ”Mitä sinä tuolla tarkoitat?” kysyi Leo epäuskoisena. […]

”Kyllä suomalaiset on tittelinkippeitä”, huokasi Jokelan rouva ja sanoi lukeneensa lehdestä, että eläkkeellä oleva määräaikaisen perushoitajan sijaisen lomittaja ja varaseurakuntavaltuutettu on saanut sosiaalieettishyvinvointineuvoksettaren kunnianimen.   ”On ne”, vahvisti Hietalan rouva, ”uusi pappihi hamuaa kuulemma jo rovastin arvoa. Eikä oo vielä kolomeakymmentäviittäkää ja toimessa vasta neljättä vuotta. Vissiin arveli, jotta kun muutti tänne korkeampiin vaaramaisemiin, pittää […]

”Voi että keljuttaa tämä kaiken koneistuminen. Yleisiin vessoihinkaan ei pääse enää muuten kun älypuhelimella”, huokaili kuoronjohtaja ja paineli heti sisään tultuaan Hietalan rouvan kahvilassa toilettiin, jonne pääsi ilman ovikoodia ja ilmaiseksi.   Vasta kun hän sieltä palasi, pystyi Hietalan rouva kommentoimaan: ”Jaa. Mahottomaksi on männy. Kohta sitä ei omassa paskahuussissa saa pöntönkanttakaan auki, ellei jotahi […]

”Onko sulla uusimmat mahdollisuudet älypuhelimessa?” kysyi Tervasalmen kirkkoherra.   ”On tässä melekoset sovellukset”, vastasi Suomudan srk:n vt. joht., oto. Hän halusi olla aina kehityksen kärjessä. Erityisesti seurakunnan johtamista koskevissa asioissa.   Miksihän noita puhelimia uudistetaan ja uusitaan jatkuvasti, mietti Kustaava eikä osallistunut keskusteluun. Se kaikui hänen ajatustensa häiritsevänä taustamusiikkina. Leon ääni:   ”…kännyköihin…vaikka palvelukset… Palvelimilta…” […]