Simeon ja Hanna

Kaikki on kuolemaan olemista, päätteli Martin Heidegger. Tai itse asiassa hän vain kehitteli eteenpäin sitä Augustinuksen ajatusta, että elämämme on elämistä kuolemassa, kuoleman ympäröimänä. Ja että eläessämme kuolemme loputtomasti. ”Näin kuolen hiukan joka päivä”, kirjoitti Eeva-Liisa Manner. Ja jatkoi (suluissa): ”(mitä enemmän rakastan, sitä enemmän kuolen)”. Erään toisen proosarunonsa nimeksi Manner laittoi aforistisen lauseen: ”Etäisyys […]

Ensimmäisenä päivänä, aamulla kello viisi aamutuuli on jo herännyt, havisuttaa hiljaa vaahteroiden ja kriikunapuiden lehtiä, kriikunaraakileet näyttävät oliiveilta, ja aurinko on vaaleaa kultaa kuusien takana. Hiljaisuus on hyvin läsnä kesäaamussa, ainoa vähäinen ääni pienen valkoisen koiran kynsien rapina parvekkeen lautalattiaa vasten. Olen kulkenut kolme päivää isä Ambrosiuksen seurassa – varhaiset aamut, jolloin kaikki muut vielä […]

Kaksi kertomusta: Kummassakin ihminen putoaa tai hyppää tai hänet työnnetään suunnattoman korkealta. Toisessa kertomuksessa hän kuolee, toisessa ei. Jotta säilyisi vahingoittumatta, täytyy tapahtua ihme. Joel Haahtelan romaanissa Adèlen kysymys (Otava 2019) – jonka alaotsikko on pienoisromaani – minäkertoja on suomalainen yliopiston opettaja. Hän on aloittanut teologian opinnot mutta innostunutkin Raamatun kielistä kreikasta ja latinasta. Sittemmin […]

Hilkka Seppälä: Ortodoksisen kirkkolaulun teologia. Toimittanut Seija Lappalainen. 2018. Suomen bysanttilaisen musiikin seura ry.   Epäilemättä jokaisella jokseenkin säännöllisesti jumalanpalveluselämään osallistuvalla ortodoksilla on jonkinlainen käsitys ortodoksisesta kirkkolaulusta. Itse kuvittelin – kiitos monien alan ammattilaisten kanssa käymieni keskusteluiden – tietäväni varsin paljon aiheesta. Suuri tietämättömyyteni paljastui, kun paneuduin tähän Hilkka Seppälän asiantuntemuksella ja suurella perehtyneisyydellä kirjottamaan […]

”Uskooko Miettinen perkeleeseen?” Näin arvelee pyhäaamuna kiroileva suutarimestari Miettinen pastorin kysyvän keskustelussa, jonka hän kuvittelee pastorin kanssa käyvänsä, mikäli tämä tulisi hänen asiakkaakseen. Molemmat ovat niitä pikkukaupungin ihmisiä, joiden monologeista koostuu Aapelin (oik. Simo Puupponen, 1915 – 1967) teos Meidän Herramme muurahaisia (1954). Suutarin ja papin mahdollinen väittely käsittelisi teologisia kysymyksiä. Miettinen miettii, että hän […]

KUULIN UUTISEN Amos Ozin kuolemasta matkalla Korsosta Seinäjoelle. Sinä päivänä oli kulunut tasan vuosi israelilaisen ystäväni Amos Marderin kuolemasta. Vaikka talvipäivän seisauksesta oli enemmän kuin viikko, päivät kääntyivät pimeiksi jo varhain iltapäivällä, ja auton ikkunasta näkyi vain pimeää, kunnes yhtäkkiä tie teki mutkan ja mutkan takaa syöksyi auto huikaisevan kirkkain valoin ja hetken tuntui, että […]

Jevgeni Vodolazkin: Lentäjä. 2018. Into. Kun on lukenut sellaisen kirjan kuin Arsenin neljä elämää ja alkaa lukea saman kirjailijan seuraavaa teosta odotukset ovat huikeat. Ellei silloin pety, on lukenut suurenmoisen kirjan. Sellainen on Jevgeni Vodolazkinin Lentäjä, jonka Elina Kahla on jälleen loistavasti suomentanut. Tässä eivät ole kaikki superlatiivit, joita minun on pakko käyttää, kun kirjoitan […]

Marko Annala: Paasto. 2018. Like   ”Raamattu opettaa, että meidän olisi syytä tehdä ensin tilimme selviksi ihmisten kanssa ennen kuin tulemme murheinemme Jumalan eteen”, sanoo isä Herman uskonsa ja sen menettämisen kanssa räpiköivälle Matias Törmälle Marko Annalan toisessa romaanissa Paasto. VAIKKA TÄMÄ Marko Annalan Paasto palautti mieleeni melkein heti sitä lukiessani Kauko Röyhkän teoksen Avec […]

ON IHMISIÄ, JOTKA herättävät voimakkaita intohimoja lähes pelkällä olemassaolollaan – lääkäri, kansanedustaja ja ex-sisäministeri Päivi Räsänen on yksi tällainen. Lauseen aloittaminen sanoilla ”Päivi Räsänen sanoi…” aiheuttaa välittömästi vastalauseryöpyn – ei mitään väliä, mitä Räsänen on sanonut. Vastaavaa olen kokenut vain mainitessani Jussi Halla-ahon nimen. Mikä Päivi Räsäsessä ärsyttää tässä suvaitsevaisuutta suuresti suitsuttavassa ajassa? Hänhän vain […]

Ritva Hellsten: Lea. Aviador 2018.   Syksy on kirjain aikaa. Syksyyn ehtii elinkaaressaan Ritva Hellstenin psykologisesti tarkkanäköisen romaanin nimihenkilö Lea, joka luo katsettaan elämänsä kevääseen ja keskikesään. Kaikki vuodenajat saattavat olla ankaria, niin kuin kirjallisuudessakin on kuvattu: kovia hallaöitä on kukkeimmassa varhaiskesässä ja jo ennen syyssadon korjuuta.   Kova ja ankara on myös lujaksi rakennetun […]