Simeon ja Hanna

KUULIN UUTISEN Amos Ozin kuolemasta matkalla Korsosta Seinäjoelle. Sinä päivänä oli kulunut tasan vuosi israelilaisen ystäväni Amos Marderin kuolemasta. Vaikka talvipäivän seisauksesta oli enemmän kuin viikko, päivät kääntyivät pimeiksi jo varhain iltapäivällä, ja auton ikkunasta näkyi vain pimeää, kunnes yhtäkkiä tie teki mutkan ja mutkan takaa syöksyi auto huikaisevan kirkkain valoin ja hetken tuntui, että […]

Jevgeni Vodolazkin: Lentäjä. 2018. Into. Kun on lukenut sellaisen kirjan kuin Arsenin neljä elämää ja alkaa lukea saman kirjailijan seuraavaa teosta odotukset ovat huikeat. Ellei silloin pety, on lukenut suurenmoisen kirjan. Sellainen on Jevgeni Vodolazkinin Lentäjä, jonka Elina Kahla on jälleen loistavasti suomentanut. Tässä eivät ole kaikki superlatiivit, joita minun on pakko käyttää, kun kirjoitan […]

Marko Annala: Paasto. 2018. Like   ”Raamattu opettaa, että meidän olisi syytä tehdä ensin tilimme selviksi ihmisten kanssa ennen kuin tulemme murheinemme Jumalan eteen”, sanoo isä Herman uskonsa ja sen menettämisen kanssa räpiköivälle Matias Törmälle Marko Annalan toisessa romaanissa Paasto. VAIKKA TÄMÄ Marko Annalan Paasto palautti mieleeni melkein heti sitä lukiessani Kauko Röyhkän teoksen Avec […]

ON IHMISIÄ, JOTKA herättävät voimakkaita intohimoja lähes pelkällä olemassaolollaan – lääkäri, kansanedustaja ja ex-sisäministeri Päivi Räsänen on yksi tällainen. Lauseen aloittaminen sanoilla ”Päivi Räsänen sanoi…” aiheuttaa välittömästi vastalauseryöpyn – ei mitään väliä, mitä Räsänen on sanonut. Vastaavaa olen kokenut vain mainitessani Jussi Halla-ahon nimen. Mikä Päivi Räsäsessä ärsyttää tässä suvaitsevaisuutta suuresti suitsuttavassa ajassa? Hänhän vain […]

Ritva Hellsten: Lea. Aviador 2018.   Syksy on kirjain aikaa. Syksyyn ehtii elinkaaressaan Ritva Hellstenin psykologisesti tarkkanäköisen romaanin nimihenkilö Lea, joka luo katsettaan elämänsä kevääseen ja keskikesään. Kaikki vuodenajat saattavat olla ankaria, niin kuin kirjallisuudessakin on kuvattu: kovia hallaöitä on kukkeimmassa varhaiskesässä ja jo ennen syyssadon korjuuta.   Kova ja ankara on myös lujaksi rakennetun […]

  Vastikään eläkkeelle siirtynyt evankelis-luterilaisen kirkon lääninrovasti Risto Kormilainen on työssään saanut elää kiinteästi kirkkovuoden kierron mukaan. Hänen tuorein, neljäskymmenesneljäs teoksensa on formaatiltaan kuin kalenteri – tai rukouskirja. Kuitenkin se on lyriikkaa, nimeltään Runopostilla (Väyläkirjat 2018). Nimi avautuu moniaalle: vanhaan hartauskirjallisuusperinteeseen, lajinimeltään postilla. Toisaalta siinä ollaan runopostilla, siis runouden paikalla; ja kirjailija lähettää lukijoilleen runopostia. […]

EINO LEINON TUOTANTO ei ole Esko Karppaselle mikään tämän vuosituhannen löytö: jo opiskeluaikanaan hän on perehtynyt Leinoon – kirjallisuuden sivulaudaturtutkielma Oulun yliopistossa vuonna 1981 (Kuolema Eino Leinon Helkavirsien loppuratkaisuna) ja kotimaisen kirjallisuuden lisensiaatintutkielma Helsingin yliopistossa vuonna 1987 (Kuolema ja kirkastus. Eksistenssin tragiikkaa neljässä Eino Leinon teoksessa) olkoot esimerkkeinä tästä. Mutta kiinnostus on jatkunut edelleen: yhdessä […]

Hannu Mäkelä: Valo. Kertomus rakkaudesta. 2018. Kirjapaja KUN SULJIN KIRJAN, kun olin sen lähes yhdeltä istumalta lukenut, tunsin suurta alakuloa – kukapa ei sellaisen rakkauskertomuksen jälkeen, sillä sadun tapaan he eivät eläneet onnellisina elämänsä loppuun saakka (olen aina käsittänyt myös elämät monikoksi) – he elivät onnellisina hänen elämänsä loppuun saakka. Toinen jäi yksin, puolikkaaksi. Hänelle […]

Risto Nordell: Riston Valinta. Parasta mahdollista musiikkia vuoden matkalle. 2018. Kirjapaja. BEETHOVENIN MISSA SOLEMNIS, Kristoforoksen kalakeitto sekä Lyypekin joulumarkkinat ja Stollen. Lisään vielä basso continuon, haukipihvit ja lasillisen valkoviiniä pikku kahvilassa Rooman Trasteveressa. Jokohan voisi kysyä: mikä ei kuulu joukkoon? Kysyä voi, mutta valinta on vaikea – oikeastaan mahdoton. Kaikki yllälueteltu nimittäin kuuluu Riston Valintaan, […]

 Tämä essee tarkastelee Pietarin kaksoismyyttiä Anna Ahmatovan runoudessa. Ahmatova kirjoittaa Päiväkirjansa lehdillä: ”… Mihailin linnan kaksi ikkunaa olivat samanlaiset kuin vuonna 1801.. vaikutti siltä kuin niiden takana yhä tapettaisiin Paavalia, Semjonovin kasarmit ja kenttä, jolla Dostojevski odotti kuolemaansa ja Fontankan talo – kokonainen kauhujen sinfonia… prokuraattorinvirasto Nevskillä… lokit Liteinyi -sillalla, jota pitkin kuljin Krestyn vankilajonoihin, […]