Simeon ja Hanna

EINO LEINON TUOTANTO ei ole Esko Karppaselle mikään tämän vuosituhannen löytö: jo opiskeluaikanaan hän on perehtynyt Leinoon – kirjallisuuden sivulaudaturtutkielma Oulun yliopistossa vuonna 1981 (Kuolema Eino Leinon Helkavirsien loppuratkaisuna) ja kotimaisen kirjallisuuden lisensiaatintutkielma Helsingin yliopistossa vuonna 1987 (Kuolema ja kirkastus. Eksistenssin tragiikkaa neljässä Eino Leinon teoksessa) olkoot esimerkkeinä tästä. Mutta kiinnostus on jatkunut edelleen: yhdessä […]

Hannu Mäkelä: Valo. Kertomus rakkaudesta. 2018. Kirjapaja KUN SULJIN KIRJAN, kun olin sen lähes yhdeltä istumalta lukenut, tunsin suurta alakuloa – kukapa ei sellaisen rakkauskertomuksen jälkeen, sillä sadun tapaan he eivät eläneet onnellisina elämänsä loppuun saakka (olen aina käsittänyt myös elämät monikoksi) – he elivät onnellisina hänen elämänsä loppuun saakka. Toinen jäi yksin, puolikkaaksi. Hänelle […]

Risto Nordell: Riston Valinta. Parasta mahdollista musiikkia vuoden matkalle. 2018. Kirjapaja. BEETHOVENIN MISSA SOLEMNIS, Kristoforoksen kalakeitto sekä Lyypekin joulumarkkinat ja Stollen. Lisään vielä basso continuon, haukipihvit ja lasillisen valkoviiniä pikku kahvilassa Rooman Trasteveressa. Jokohan voisi kysyä: mikä ei kuulu joukkoon? Kysyä voi, mutta valinta on vaikea – oikeastaan mahdoton. Kaikki yllälueteltu nimittäin kuuluu Riston Valintaan, […]

 Tämä essee tarkastelee Pietarin kaksoismyyttiä Anna Ahmatovan runoudessa. Ahmatova kirjoittaa Päiväkirjansa lehdillä: ”… Mihailin linnan kaksi ikkunaa olivat samanlaiset kuin vuonna 1801.. vaikutti siltä kuin niiden takana yhä tapettaisiin Paavalia, Semjonovin kasarmit ja kenttä, jolla Dostojevski odotti kuolemaansa ja Fontankan talo – kokonainen kauhujen sinfonia… prokuraattorinvirasto Nevskillä… lokit Liteinyi -sillalla, jota pitkin kuljin Krestyn vankilajonoihin, […]

Heikki Turunen: Kuokka ja kannel I. 2016. WSOY Heikki Turunen: Vinoristin kansa. Kuokka ja kannel II. 2016. WSOY   HEIKKI TURUSEN TUOTANTOON tutustuin Simpauttajan aikaan ja silloinkin näin sen ensin televisiosta, vasta sitten luin kirjan. Siitä on siis hyvin monia vuosia ettei vuosikymmeniä, ja niin kovin kuin Simpauttaja minuun vaikuttikin, eivät sen seuraajat enää toimineet […]

                Ahmatova ja Tsvetajeva kaksi runoilijaa           Sinulle, joka tulet maailmaan, –         kuin henkäys, – vuosisadan kuluttua,         kuin kuolemalle vihitty, – syvältä ajan kuilusta,         sinulle kirjoitan: .          Rakkahin! Ethän etsi minua! On toinen aika!          Edes vanhukset eivät minua muista.          Ja runoni, […]

Marjo Liukkonen: Hennalan naismurhat 1918. 2018. Vastapaino KAIKISTA SISÄLLISSODAN JÄLKEISISTÄ sotavankileireistä sanotaan Hennalan olleen pahin. Kun olen lukenut Marjo Liukkosen teoksen Hennalan naismurhat 1918, toivon, että se pitää paikkansa. Minä kumminkin mielestäni tiesin niin paljon Hennalastakin ja toki osasin kuvitella, kuinka naisia kohdeltiin millä tahansa sotavankileirillä, ja tiesin, että oikeudenkäyntejä ei ollut pidetty, puhumattakaan laillisista […]

Antti Eskola: Vanhuus. 2016. Vastapaino. Sellaista se on, vanhuus. Antti Eskolan viisas, omakohtainen kirja helpottavasta, huolestuttavasta ja kiinnostavasta vanhuudesta ilmestyi jo vuonna 2016 ja siitä otettiin samana vuonna jo kolmas painos – enkä tuota lainkaan hämmästele. Niin kiehtovasti Eskola kirjoittaa sekä omasta vanhuudestaan että aineistosta, jota hän on kerännyt ja johon tutkijan tarkkuudella paneutunut, että […]

EN OLE AIKAISEMMIN Simeon ja Hanna –verkkolehdessä juurikaan sekoittanut toista persoonaani, Hellevi Salmista, kirjoittamiini teksteihin. Nyt täytyy kuitenkin tehdä niin, sillä tämän vuoden naistenpäivänä Suomen Kirjailijaliiton järjestämään keskustelutilaisuuteen Villa Kivessä osallistui juuri Hellevi Salminen. Keskusteltiin kirjailijan asemasta näinä aikoina, ja koska läsnä oli melko paljon lasten- ja nuortenkirjailijoita, keskustelu suurelta osin koski juuri tätä genreä. […]

Kärsimysnäytelmä nimeltä elämä. Kun aloitan tämän kirjoittamisen, kuuntelen taustalta Arvo Pärtin Passiota. Se saa minut ajattelemaan Paavo Rintalaa, hänen 1990-luvun tuotantoaan. Eilen kävin kirjastossa ja lainasin peräti kaksi passiota, Pärtin ohella Bachin Johannespassion. Lisäksi Preisnerin elokuvamusiikki Kieslowskin Siniseen. Kaikki se on kirkollista ja tietyllä tavalla myös passionaalista musiikkia. Paavo Rintalan 1990-luvun kirjallinen tuotanto oli juuri […]