Simeon ja Hanna

Syvimmin minua koskettivat Johanna Venhon hienossa, Finlandia-ehdokkaana olleessa teoksessa kivun ja kirjoittamisen aihepiirit, nuo itsellenikin niin kovin tutut; tuska, joka liittyy molempiin erityisesti silloin, kun tuntuu, että mikään lääke ei kipua kykene nujertamaan – ja silloin, kun yhä ja yhä vain pyristelee sanojensa kanssa. Mutta eivät kipu ja kirjoittaminen ainoastaan siksi tulleet niin liki, että […]

Ensimmäinen Vuoden kristillinen kirja valittiin vuonna 1994. Kilpailun järjestää Kristilliset kustantajat ry, mutta kilpailu on avoin kaikille kustantajille. Aikaisempina vuosina voittajakirja on julkistettu Helsingin Kirjamessuilla, niiden yhteydessä se viime vuonnakin julkistettiin, mutta ikään kuin takapihalle heitettynä, pois potkittuna muun kirjallisuuden parista. Tänä vuonna ei kristillisyyttä ainakaan kirjan muodossa messuilla nähdä. Kilpailun kaava on samanlainen kuin […]

  Isoisäni Iivari Porkkala (1882-1966) oli maallikkosaarnaaja. Kiertävänä saarnaajana hän kuului vuonna 1921 perustettuun Suomen evankelisluterilaiseen Todistajain seuraan, joka vuonna 1965 muutti nimensä Suomen evankelisluterilaiseksi Todistajaseuraksi. Jo silloin, kun olin lapsi, alle kouluikäinen, isoisäni oli minulle tärkeä ihminen, vaikka saarnamatkojensa takia hän oli paljon poissa kotoa. Äitini ja minä asuimme nimittäin samassa talossa kuin isovanhempani […]

Sirpa Kähkönen: Muistoruoho. 2019. Otava   ISTUN PARVEKKEELLA kirja käsissä – suljettu kirja; olen lukenut sen juuri. Ja ajatukseni kulkevat kirjasta omaan elämääni. Ensin muistan vierailun sukulaisissa – sukulaisperheen nimi oli Kuusinen. En ollut vielä koulussa, ja pitkästyin jossakin välissä aikuisten puheisiin – en tuntenut ihmisiä, joista he puhuivat. Lähdin kiertelemään puutarhaa, joka oli lapsensilmiini […]

 JP Koskinen: Tulisiipi. 2019. Like KAIKKI OLI valetta alusta loppuun. Lauseen voisi panna sitaatteihinkin, mutta jätän sen nyt omaksi huomiokseni. Sillä tietysti lukija tietää ennakolta, mitä Neuvosto-Karjalaan rakennettavasta työväen paratiisista lopulta tulee; sitä vain eivät sen enempää Frostin perhe kuin Albert Smith tai hänen tyttärensä Linda tiedä. Kaarle, Frostien poika, noin Lindan ikäinen, haaveilee vain […]

Metropoliitta Panteleimon: Äänisen aallot. Rikosromaani. Myllylahti 2019.   Jatkosodan päättymisen 75-vuotismuisto on saanut monen tämän vuoden kirjailijan hakemaan aiheensa siitä. Vallatulle alueelle juontavat juuret myös Metropoliitta Panteleimonin uusimman romaanin tarinassa, niin kuin teoksen nimi Äänisen aallot vihjaa. George de Godzinskyn säveltämä ja Kerttu Mustosen sanoittama samanniminen valssi on vuodelta 1942 ja esiintyy Panteleimonin romaanin mottona […]

Kaikki on kuolemaan olemista, päätteli Martin Heidegger. Tai itse asiassa hän vain kehitteli eteenpäin sitä Augustinuksen ajatusta, että elämämme on elämistä kuolemassa, kuoleman ympäröimänä. Ja että eläessämme kuolemme loputtomasti. ”Näin kuolen hiukan joka päivä”, kirjoitti Eeva-Liisa Manner. Ja jatkoi (suluissa): ”(mitä enemmän rakastan, sitä enemmän kuolen)”. Erään toisen proosarunonsa nimeksi Manner laittoi aforistisen lauseen: ”Etäisyys […]

Ensimmäisenä päivänä, aamulla kello viisi aamutuuli on jo herännyt, havisuttaa hiljaa vaahteroiden ja kriikunapuiden lehtiä, kriikunaraakileet näyttävät oliiveilta, ja aurinko on vaaleaa kultaa kuusien takana. Hiljaisuus on hyvin läsnä kesäaamussa, ainoa vähäinen ääni pienen valkoisen koiran kynsien rapina parvekkeen lautalattiaa vasten. Olen kulkenut kolme päivää isä Ambrosiuksen seurassa – varhaiset aamut, jolloin kaikki muut vielä […]

Kaksi kertomusta: Kummassakin ihminen putoaa tai hyppää tai hänet työnnetään suunnattoman korkealta. Toisessa kertomuksessa hän kuolee, toisessa ei. Jotta säilyisi vahingoittumatta, täytyy tapahtua ihme. Joel Haahtelan romaanissa Adèlen kysymys (Otava 2019) – jonka alaotsikko on pienoisromaani – minäkertoja on suomalainen yliopiston opettaja. Hän on aloittanut teologian opinnot mutta innostunutkin Raamatun kielistä kreikasta ja latinasta. Sittemmin […]

Hilkka Seppälä: Ortodoksisen kirkkolaulun teologia. Toimittanut Seija Lappalainen. 2018. Suomen bysanttilaisen musiikin seura ry.   Epäilemättä jokaisella jokseenkin säännöllisesti jumalanpalveluselämään osallistuvalla ortodoksilla on jonkinlainen käsitys ortodoksisesta kirkkolaulusta. Itse kuvittelin – kiitos monien alan ammattilaisten kanssa käymieni keskusteluiden – tietäväni varsin paljon aiheesta. Suuri tietämättömyyteni paljastui, kun paneuduin tähän Hilkka Seppälän asiantuntemuksella ja suurella perehtyneisyydellä kirjottamaan […]