Simeon ja Hanna

KUN PARISEN VIIKKOA sitten jouduin Peijaksen sairaalan päivystykseen, huomasin kotiinpaluun Kela-taksia päivystyksen aulassa odotellessani eräällä pöydällä muiden tiedotteiden joukossa kasan Ev.lut. kirkon esitteitä, jotka kertoivat sairaalapapin vierailuajoista sairaaloissa. Esitteessä oli myös runsaasti puhelinnumeroita, joihin sairas tai hänen omaisensa voi ottaa yhteyttä eri tilanteissa. Minusta se oli erinomaisen tärkeä ja hyödyllinen esite. Nyt, kun en ole […]

I IKKUNAN TAKANA KASVAA koivu, niin korkea, että se peittää ikkunan, vaikka huone, jonka ikkunasta katson ulos, on viidennessä kerroksessa. Koivu on täyttynyt ilta-auringon valosta, ja kun katson vinottain, auringon kulta on niin kirkas, että se koskee silmiin. Käännän selkäni auringolle ja mietin, millaista jälkeä ihmisruumiissa saa aikaan yhdentoista vuoden mittainen lähes yhtäjaksoinen myrkyttäminen. Ovathan […]

  YSTÄVÄNI RAIJA – LÄHIN virkamieheni joskus yli kaksikymmentä vuotta sitten, rakas pääsihteerini taidetoimikunnassa, joka ei ollut vain rahanjakoautomaatti – ystäväni kaikkien näiden vuosikymmenten läpi, lähetti minulle haasteen Facebookissa: ”… ja haastan teidät Hellevi, Roger ja Eero kuvaamaan kaikkein vaikuttavimman kirjallisen hahmon, jonka olette tavanneet.” Haaste palautti minut Vihreään Toukokuuhun, jonka perustimme vain teoriassa, mutta […]

TÄMÄN VUODEN TOUKOKUUSSA Suomen ja Viron hallitukset kokoontuivat Tallinnassa yhteiseen kokoukseen. Tapahtuman teki historialliseksi se, että ensimmäisen kerran Suomen hallitus matkusti ulkomaille kokoontuakseen toisen maan hallituksen kanssa. Jälkeenpäin molempien maiden ministerit eri yhteyksissä mainitsivat Suomella ja Virolla olevan ”erityissuhde”. Erityissuhteeseen kuuluu Suomen ja Viron tiivis ja monitasoinen yhteen nivoutuminen – yhteistyötä tiivistetään liikenteen, digitalisoinnin, kulttuuristen […]

Sinä jouluna isä päätti, että meilläkin ruvettaisiin viettämään joulua niin kuin muissakin perheissä, kristillisin menoin. Jo aattona, kun istuttiin ruokapöytään, hän määräsi veljeni lukemaan jouluevankeliumin Luukkaan mukaan ennen kuin kukaan sai ottaa ensimmäistäkään suupalaa suuhunsa. Velipoika oli ensimmäisellä luokalla kansakoulussa, mutta oli osannut lukea jo kouluun mennessään, eikä evankeliumin pitänyt tuottaa hänelle suuria vaikeuksia. Jostakin […]

”Tänään on tullut näkyviin yliluonnollinen ihme, sillä meidän Vapahtajamme on syntynyt lihallisesti luolassa Neitseestä meidän tähtemme. Tietäjät kumarsivat Häntä lahjoineen niinkuin kuningasta. Paimenet ja enkelit veisasivat Hänelle ylistystä. Huutakaamme heidän kanssansa Hänelle: Kunnia olkoon Hänelle, joka on meidän tähtemme tullut ihmiseksi.” (Juhlan katismatropari)   Elämme Kristuksen syntymän jälkijuhla-aikaa. Tänä jouluna ajatukseni ovat olleet usein Betlehemissä, […]

Minun työni on yksinäistä, vaikka joudun usein ja joskus kaipaankin ihmisten pariin. Sinne päästyäni muistan, miten monimutkaista kaikki on, miten helposti yhdessä on yksin, paitsi niiden kanssa joilla on sydämessä rauha. Mistä rauha sydämeen, mieleen ja kehoon? Minulle vain hetkittäin, joillekin harvoille pysyvästi. Rauha ihmiseen tulee siitä, että on kärsinyt mutta ei katkera. Että on […]

  Пустота. Но при мысли о ней         видишь вдруг как бы свет ниоткуда.      Знал бы Ирод, что чем он сильней,         тем верней, неизбежнее чудо.      Постоянство такого родства —         основной механизм Рождества.   Tyhjyys. Vaan sitä ajatellessa näet valon kuin ei mistään. Tietäisipä Herodes, mitä vahvempi on hän sitä vääjäämättömämpi, varmempi […]

Jaan mielessäni tähän saakka viettämäni joulut karkeasti kahteen kategoriaan. Ensimmäisen niistä muodostavat lapsuuden ja nuoruusvuosieni juhlat vanhempieni kodissa. Niistä ovat jääneet tunnelmallisina mieleen joulukuusen haku aattopäivänä isän kanssa, kuusen koristelu ja äidin valmistamat tuoksuvat ruoat. Kaikkea touhua säestivät radion joululaulut. Lapsuudessa aattoa väritti illan lähestyessä kihelmöivän jännittynyt joulupukin odotus, joulusauna ja ilta-ateria. Lopulta odotettu joulupukki, […]

Kirjoittanut Harri István Mäki   Pieni chihuahua-koira nimeltään Hamlet oli peloissaan kaikesta mahdollisesta ja kaikesta mahdottomasta. Vähäisestäkin äänestä Hamlet alkoi täristä, tutista, väristä kuin jouluhyytelö. Hamlet asui keskellä hiljaista metsää, kaukana muista eläimistä ja metelistä. Eräänä aamuna Hamlet näki mökkinsä ikkunasta lumisadetta. Hiutaleiden leikki puutarhassa sai pienen koiran hymyilemään. Silloin tuulen jääsormet kutittivat mökin kulmia. […]