Simeon ja Hanna

Näin minä kävin läpi ensimmäisen vuoden, kun syöpä oli tehnyt etäpesäkkeensä. Näin kerroin sen pikkupojille. Kerroin heille myös ortodoksisista hautajaisista – kerroin, että meidän elämämme ei pääty kuolemaan. Jotkut sanovat sellaista manipulaatioksi, tarinoiden esittämiseksi tosiasioina. Mutta minä kerroin pikkupojille, että minä uskon niin – kerroin myös, että kaikki ihmiset eivät usko niin. Tietenkin minä kerroin […]

pyhien joukkoon,         missä ei ole kipua, surua eikä huokauksia, vaan on loppumaton elämä.   Kuulostaa se kovin juhlalliselta, että ”pyhien joukkoon”, mutta isä Timo puhuukin aina Jumalan valtakunnasta. Ja sinne meidän Herramme, joka on laupias ja armahtavainen, saattaa jokaisen poisnukkuneen.   Minä sanon kaikille, että eivät pukeutuisi mustiin, kun minun hautauspalvelukseni toimitetaan. Musta ei ole […]

  Saivat minut uskomaan, että vesivärityksistäni voisi tehdä näyttelyn, niistä kirkollisista – että voisin pyytää hänet sen näyttelyn avaajaksi   Sai kopiot kuvista, soitti, sanoi tulevansa, jopa mielellään. – Ovathan nämä vähän hassunkurisia, naurahti niin kuin hänellä oli tapana. Sovittiin päivämäärä,   ja sen jälkeen, hän sanoi, onkin jo niin pitkä aika, kun viimeksi saimme […]

Kaiken aika päättyy joskus tässä ajassa, joka ei ole ikuinen. Jokainen kuolema on ero, tässä ajassa ajattelee, että ero on ikuinen.   Jokainen ero on kuolema tässä ajassa, jossa kuolemalla on valta kaiken yli. Karsin jukkapalmun kuolleita lehtiä, muistan pikku Täplän kuolemaa, ja ajattelen,   että elämäni on ollut täysi kuolemaa, niin kaukaa lapsuudesta, etten […]

Olivat siirtäneet minut olohuoneen sohvaan ja minun oli siinä hyvä olla. Isä Andreas luki ikonien edessä psalmeja – olen aina rakastanut psalmeja, en Septuagintan käännöksiä, niistä on runous poissa – ja isä Mikko Sidoroff asetteli tyynyjä pääni alla hyvään asentoon: että näin kaikki rakkaat ihmiset –   poika istui nojatuolissa hartiat lysyssä (äiti ei voi […]

Kun kesällä lähdin Zürichistä, Trudi saatteli minut Kloteniin. Viimeinen lasillinen samppanjaa ennen kuin erosimme.   Syöpädiagnoosimme olimme saaneet peräkkäisinä päivinä.   – Mutta tuntevatko sielumme toisensa? Trudi oli kysynyt – pitkät illat yöhön saakka istuimme Juchstrassen talon ruokasalissa, pitkät illat puhuimme elämästä, kuolemasta, tulevasta   ajattomasta ajasta. Päivät kuluivat nopeasti, kävelimme lehtimetsässä, kävimme Oskarin haudalla […]

Raekoja Plats on aivan tyhjä – ei houkuttelevia katukahviloita, torille työntyneitä ravintoloita – ei turisteja, vain me kaksi, ja jokusia paikallisia. Niin varhain pääsiäinen sinä vuonna – sinä vuonna, kun vietimme pääsiäisen Tallinnassa.   Vanhassa kaupungissa puoti puodin vieressä, eikä tungosta. Rauhassa katselemme näyteikkunoita – miten niin rauhassa? Me olemme tänään Edie ja Patsy, me […]

Onneksi kukaan ei katso. Onneksi vessan oven voi lukita. Onneksi sitä useimmiten ryntää vessaan kotona.   Eivät sanatkaan ole kauniita – ripuli ja oksennus. Mutta ihan tavallista arkipäivää, toisinaan.   Eikä sitä tiedä, ei ennalta aavista, missä ja milloin.   Niin on sekin koettu, että juuri nyt! heti! tässä silmänräpäyksessä on pakko päästä vessaan. Eikä […]

Että jouluruusu tekee värisevän valkean kukkasen huhtikuussa, että viimevuotiset auringonkukat ovat pudottaneet parvekeruukkuihin siemeniä, ja mullasta putkahtaa kevätauringonvalossa esiin hentoja taimia, jotka kesällä loistavat kultaisina aurinkoina, että pikku koira tulee liki, nostaa matalat tassunsa kirjoituspöydän reunalle ja katsoo: lähdetäänkö ulos aurinkoon, kevättuuleen?   Ne nostavat mielen masentuneesta kyllästymisestä näihin joka-aamuisiin, jokailtaisiin jalkojen ja käsien kylvetyksiin, […]

Pitkä kuuma kesä. Terassilla pojan luona – pian grillataan. – Äläkä unohda: minun makkarat ihan mustiksi. Sanon, jatkan lukemista. Ja sitten se tulee, yhtäkkiä, ei mistään syystä –   niin että itku putoaa kirjan lehdille.   Se tuntuu ahdistavalta. Ahdistavalta, miten koko elämä on välillä sekaisin.   Kun se tapahtuu kaupan kassajonossa tulee myös häpeän […]