Arkisto | Taide ja kulttuuri RSS feed for this archive

Omenapuunkukkien tuoksuessa rouva Keltainen kietoo musorin päähäni

24/06/2018

0 Comments

AJATTELEN, ETTÄ OLEMME kuin sielunsiskot – rouva Keltainen ja rouva Punainen. Outi on rouva Keltainen, täynnä huikaisevaa valoa. Kun ahdistuksen tukahduttava harmaa imupaperi kietoutuu minuun, Outi poimii omenapuunkukan ja ojentaa sen minulle. Toukokuussa, marraskuussa, missä kuussa tahansa. Koska Outi on rouva Keltainen, täynnä valoa. Sielunsisareni, vaikka minä olenkin vain pieni tuikku, joka usein lepattaa kuin […]

Continue reading...

Televisioteatteria 55 vuoden takaa

22/06/2018

0 Comments

”Tunnetteko olevanne syyllinen?”   Näytelmä alkaa kuin oikeusistunto. Puheenjohtaja, kuulustelija tai syyttäjä vaikuttaa olevan keskeishenkilö. Hänen yleispätevyyttään ja monimielisyyttään kuvaa se, että rooliluettelossa hänen nimensä on lakonisesti Mies. Muut, nimetyt henkilöt istuvat aluksi oikeussalissa penkeillä kuin kirkossa; kamera kuvaa takaa, salin perältä.   Kyseessä on uudistuksellisena draamakirjailijana tunnetun, mutta myös runoja ja romaaneja julkaisseen tšekkiläisen […]

Continue reading...

PIETARI – MYYTTI

20/06/2018

0 Comments

 Tämä essee tarkastelee Pietarin kaksoismyyttiä Anna Ahmatovan runoudessa. Ahmatova kirjoittaa Päiväkirjansa lehdillä: ”… Mihailin linnan kaksi ikkunaa olivat samanlaiset kuin vuonna 1801.. vaikutti siltä kuin niiden takana yhä tapettaisiin Paavalia, Semjonovin kasarmit ja kenttä, jolla Dostojevski odotti kuolemaansa ja Fontankan talo – kokonainen kauhujen sinfonia… prokuraattorinvirasto Nevskillä… lokit Liteinyi -sillalla, jota pitkin kuljin Krestyn vankilajonoihin, […]

Continue reading...

Ahmatova ja Tsvetajeva kaksi runoilijaa

08/05/2018

0 Comments

                Ahmatova ja Tsvetajeva kaksi runoilijaa           Sinulle, joka tulet maailmaan, –         kuin henkäys, – vuosisadan kuluttua,         kuin kuolemalle vihitty, – syvältä ajan kuilusta,         sinulle kirjoitan: .          Rakkahin! Ethän etsi minua! On toinen aika!          Edes vanhukset eivät minua muista.          Ja runoni, […]

Continue reading...

Minkä te teette yhdelle minun vähimmistä veljistäni

29/03/2018

0 Comments

  Aki Kaurismäestä on jo kirjoitettu kaikki – ei sentään tulevaisuutta hänelle, enkä minäkään sitä aio. Kaurismäen elokuvatkin on arvosteltu lukemattomia kertoja eikä vain kotomaassamme. Kaurismäki lienee yhäkin tunnetuin suomalainen elokuvaohjaaja koko maailman mittakaavassa. Olen yrittänyt mahdollisuuksien mukaan nähdä Kaurismäen elokuvat ”uusina” elokuvateatterissa, mutta Toivon tuolla puolen –elokuvan kohdalla se ei ollut mahdollista: yritän kovin […]

Continue reading...

Tapaamisia

12/03/2018

0 Comments

EN OLE AIKAISEMMIN Simeon ja Hanna –verkkolehdessä juurikaan sekoittanut toista persoonaani, Hellevi Salmista, kirjoittamiini teksteihin. Nyt täytyy kuitenkin tehdä niin, sillä tämän vuoden naistenpäivänä Suomen Kirjailijaliiton järjestämään keskustelutilaisuuteen Villa Kivessä osallistui juuri Hellevi Salminen. Keskusteltiin kirjailijan asemasta näinä aikoina, ja koska läsnä oli melko paljon lasten- ja nuortenkirjailijoita, keskustelu suurelta osin koski juuri tätä genreä. […]

Continue reading...

Sergei Djagilevin viimeiset päivät

20/02/2018

0 Comments

Sergei Djagilev (1872 – 1929) oli Pariisiin 1909 Pietarista emigroitunut monipuolinen kulttuuripersoona, joka tunsi useita suomalaisia taiteilijoita Pekka Halosesta Akseli Gallen-Kallelaan. Toimiessaan Mir Isskustva -ryhmässä ja samannimisen aikakauslehden toimittajana hän järjesti lukuisia suomalaisen taiteen näyttelyjä Pietariin ja tilasi taiteilijoiltamme kuvituksia lehtiin. Erityisen läheinen ystävä hänelle oli Magnus Enckell, jonka kanssa yhteistyö jatkui vielä Ranskan-aikoinakin.   […]

Continue reading...

Raivolan kirkon runoilija

15/09/2017

0 Comments

        Uskonnosta voi väärinkäsitettynä tulla     sivistymättömyyden lähde silloin, kun    uskonnolliset ihmiset tulevat kuuroiksi  maalliselle taiteelle ja tieteelle ja  väistelevät niitä nerojen vaikutteita, joiden tarpeeessa ovat. (Edith Södergran, 1919. Suom. E. K.)   Pietarissa syntyneen ja saksalaista tyttökoulua (Die deutsche Hauptschule zu Sankt Petri) siellä käyneen runouden uudistajan Edith Södergranin (1892 – 1923) syntymästä […]

Continue reading...

”Kirkko on mustasukkainen äiti”

27/07/2017

0 Comments

Absurdi merkitsee mieletöntä tai järjetöntä, siis mielipuolista. Eikö ole ihmeellistä, että mieletön tarkoittaa täyshullua, mutta niin tarkoittaa kai mielipuoli(nen)kin; eihän se ole sama kuin puolihullu. Absurdi voi olla koomista, mutta voi se olla traagistakin. Absurdi voi olla mystistä, mutta se voi olla myös lyyristä. Silloin se ei välttämättä ole koomista sen enempää kuin traagistakaan. Eräs […]

Continue reading...

Tyttö itki kuin lakeus: Barokkia Espanjasta

28/06/2017

0 Comments

Luemme kirjaa tai lehteä. Pidämme radiota auki. Kuuntelemme, tai olemme kuuntelevinamme samalla musiikkia. Ehkä suljemme pian radion, tai levy on pyörinyt juuri loppuun. Jatkamme lukemista, mutta hetken päästä huomaamme ajattelevamme muita asioita ja meidän on palattava monta kappaletta taaksepäin, sillä mieleemme ei ole tarttunut lukemastamme mitään; emme ole ymmärtäneet tekstiä lainkaan, siltä ainakin tuntuu. Espanjalainen […]

Continue reading...