Simeon ja Hanna

Lyhyessä ja oikukkaassa kesässämme on tänä vuonna kuollut hämmästyttävän moni merkittävä suomalainen kirjailija: Leevi Lehto, Kirsti Simonsuuri, Claes Andersson, Matti Mäkelä. Nyt, paikoin poikkeuksellisen kuivan kesän alkaessa kääntyä hiljalleen syksyksi tulee mieleen Eino Leinon (1878 – 1926) tuotannossaan usein toistama ajatus, että ainoa iäinen on ihmisen henkinen ikävä; vaivaiskoivutkin vihertävät kylmässä Pohjolassa vain tuokion. Kestävää […]

Kaikki on kuolemaan olemista, päätteli Martin Heidegger. Tai itse asiassa hän vain kehitteli eteenpäin sitä Augustinuksen ajatusta, että elämämme on elämistä kuolemassa, kuoleman ympäröimänä. Ja että eläessämme kuolemme loputtomasti. ”Näin kuolen hiukan joka päivä”, kirjoitti Eeva-Liisa Manner. Ja jatkoi (suluissa): ”(mitä enemmän rakastan, sitä enemmän kuolen)”. Erään toisen proosarunonsa nimeksi Manner laittoi aforistisen lauseen: ”Etäisyys […]

Kaksi kertomusta: Kummassakin ihminen putoaa tai hyppää tai hänet työnnetään suunnattoman korkealta. Toisessa kertomuksessa hän kuolee, toisessa ei. Jotta säilyisi vahingoittumatta, täytyy tapahtua ihme. Joel Haahtelan romaanissa Adèlen kysymys (Otava 2019) – jonka alaotsikko on pienoisromaani – minäkertoja on suomalainen yliopiston opettaja. Hän on aloittanut teologian opinnot mutta innostunutkin Raamatun kielistä kreikasta ja latinasta. Sittemmin […]

”Sen tähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka helposti saa meidät kiedotuksi, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilpailussa, silmät luotuina uskon alkuunpanijaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen, joka odotettavanaan olevaa iloa varten kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istuutui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle” [Hepr. 12:1-2] […]

Andy Warholin (1928 – 1987) taidetta on moni pitänyt pinnallisena. Itse asiassa hänen taiteensa ei ole pinnallista vaan ironisoi armottomasti modernin ihmisen pinnallisuutta. Mutta ironisoi se paljon muutakin. Poliittista laskelmointia mitä kylmimmin (muistamme Kennedyn ja Maon muotokuvat), kapitalismia ja rahan valtaa (muistamme Marilyn Monroen kasvot ja Campbellin tomaattikeittopurkit). Noistahan Warhol tunnetaan.   Poptaide oli kuvataiteen […]

”Uskooko Miettinen perkeleeseen?” Näin arvelee pyhäaamuna kiroileva suutarimestari Miettinen pastorin kysyvän keskustelussa, jonka hän kuvittelee pastorin kanssa käyvänsä, mikäli tämä tulisi hänen asiakkaakseen. Molemmat ovat niitä pikkukaupungin ihmisiä, joiden monologeista koostuu Aapelin (oik. Simo Puupponen, 1915 – 1967) teos Meidän Herramme muurahaisia (1954). Suutarin ja papin mahdollinen väittely käsittelisi teologisia kysymyksiä. Miettinen miettii, että hän […]

Kuten taannoisen kolumnini yhteydessä mainitsin, haastattelin nykyistä Kuopion ja Karjalan metropoliittaa Arsenia ensimmäisen kerran Rovaniemellä Oulun ortodoksisen hiippakunnan hiippakuntapäivien aikaan vuoden 1994 lokakuussa erityisesti ikonimaalauksesta. Monissa muissa arkkimandriitta tai piispa Arsenin haastatteluissa vuoden 1994 jälkeen olemme luonnollisesti keskittyneet kirkkoa, ortodoksisuutta ja piispan tehtäviä käsitteleviin asioihin. Ei ole pitkäkään aika, kun hän kertoi Simeonissa ja Hannassa […]

Jevgeni Vodolazkin tuli elämääni tammikuussa 2016, ja tiesin silloin, että hän tuli jäädäkseen. Oli täysin yhdentekevää, jäisikö Arsenin neljä elämää ainoaksi kirjaksi, jonka häneltä koskaan luin, koska tiesin lukevani sen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Mutta sitten kuulin Elina Kahlalta, että hän oli parhaillaan kääntämässä Vodolazkinin uutta teosta. Toisin kuin Arsenin neljä elämää, se sai […]

Ritari on tai paremminkin oli keskiaikainen ratsuväen sotilas. Sana ritari tulee ratsastamista tarkoittavasta germaanisten kielten sanasta (rida, reiten, ride). Ritarit ratsastavat hevosella. Romaanisissa kielissä ritari ja ratsuväki ilmaistaankin sanalla, joka on lähtöisin hevosesta. Italian kielessä hevonen on cavallo, ratsuväki on cavalleria, mutta se tarkoittaa myös ritarillisuutta miehen daamilleen osoittavassa merkityksessä; tunnistamme helposti sanasta meillekin tutun […]

Uudelle vuodelle! Uudelle kärsimykselle! Sumuisen Itä-meren yllä tanssii onnettomuuden tuoja. Ontuvajalkainen, kyttyräselkäinen mielipuoli. Ja mikä kohtalo sillä on niiden varalta, jotka ovat välttyneet kidutukselta?   He ovat menneet kentille kuolemaan. Taivaan tähdet heille loistakaa! Maallista leipää he eivät tule näkemään eivätkä rakkaidensa silmiäkään.   Kirjailija Lidija Tšukovskaja kirjoittaa Ahmatovan kertoneen hänelle, että tämä runo kuvasi […]