Simeon ja Hanna

Ritari on tai paremminkin oli keskiaikainen ratsuväen sotilas. Sana ritari tulee ratsastamista tarkoittavasta germaanisten kielten sanasta (rida, reiten, ride). Ritarit ratsastavat hevosella. Romaanisissa kielissä ritari ja ratsuväki ilmaistaankin sanalla, joka on lähtöisin hevosesta. Italian kielessä hevonen on cavallo, ratsuväki on cavalleria, mutta se tarkoittaa myös ritarillisuutta miehen daamilleen osoittavassa merkityksessä; tunnistamme helposti sanasta meillekin tutun […]

Uudelle vuodelle! Uudelle kärsimykselle! Sumuisen Itä-meren yllä tanssii onnettomuuden tuoja. Ontuvajalkainen, kyttyräselkäinen mielipuoli. Ja mikä kohtalo sillä on niiden varalta, jotka ovat välttyneet kidutukselta?   He ovat menneet kentille kuolemaan. Taivaan tähdet heille loistakaa! Maallista leipää he eivät tule näkemään eivätkä rakkaidensa silmiäkään.   Kirjailija Lidija Tšukovskaja kirjoittaa Ahmatovan kertoneen hänelle, että tämä runo kuvasi […]

  ”Minun olisi varmaankin hankala kirjoittaa kirja, jossa ei olisi juutalaisuutta, koska siinä maailmassa elän”, Samuel Davidkin sanoo. Samalla tavoin, vaikka eri syistä, minun on hankala kirjoittaa pitkälti juutalaisuutta sisältävästä kirjasta kirjoittamalla vain yhdestä tietystä kirjasta. Minun kohdallani juutalaisuuteen liittyy paljon subjektiivista läheisyyttä, joka estää minua kirjoittamasta selkeää arviota – enemmänkin, taas kerran, kirjoitan merkityksistä, […]

AJATTELEN, ETTÄ OLEMME kuin sielunsiskot – rouva Keltainen ja rouva Punainen. Outi on rouva Keltainen, täynnä huikaisevaa valoa. Kun ahdistuksen tukahduttava harmaa imupaperi kietoutuu minuun, Outi poimii omenapuunkukan ja ojentaa sen minulle. Toukokuussa, marraskuussa, missä kuussa tahansa. Koska Outi on rouva Keltainen, täynnä valoa. Sielunsisareni, vaikka minä olenkin vain pieni tuikku, joka usein lepattaa kuin […]

”Tunnetteko olevanne syyllinen?”   Näytelmä alkaa kuin oikeusistunto. Puheenjohtaja, kuulustelija tai syyttäjä vaikuttaa olevan keskeishenkilö. Hänen yleispätevyyttään ja monimielisyyttään kuvaa se, että rooliluettelossa hänen nimensä on lakonisesti Mies. Muut, nimetyt henkilöt istuvat aluksi oikeussalissa penkeillä kuin kirkossa; kamera kuvaa takaa, salin perältä.   Kyseessä on uudistuksellisena draamakirjailijana tunnetun, mutta myös runoja ja romaaneja julkaisseen tšekkiläisen […]

 Tämä essee tarkastelee Pietarin kaksoismyyttiä Anna Ahmatovan runoudessa. Ahmatova kirjoittaa Päiväkirjansa lehdillä: ”… Mihailin linnan kaksi ikkunaa olivat samanlaiset kuin vuonna 1801.. vaikutti siltä kuin niiden takana yhä tapettaisiin Paavalia, Semjonovin kasarmit ja kenttä, jolla Dostojevski odotti kuolemaansa ja Fontankan talo – kokonainen kauhujen sinfonia… prokuraattorinvirasto Nevskillä… lokit Liteinyi -sillalla, jota pitkin kuljin Krestyn vankilajonoihin, […]

                Ahmatova ja Tsvetajeva kaksi runoilijaa           Sinulle, joka tulet maailmaan, –         kuin henkäys, – vuosisadan kuluttua,         kuin kuolemalle vihitty, – syvältä ajan kuilusta,         sinulle kirjoitan: .          Rakkahin! Ethän etsi minua! On toinen aika!          Edes vanhukset eivät minua muista.          Ja runoni, […]

  Aki Kaurismäestä on jo kirjoitettu kaikki – ei sentään tulevaisuutta hänelle, enkä minäkään sitä aio. Kaurismäen elokuvatkin on arvosteltu lukemattomia kertoja eikä vain kotomaassamme. Kaurismäki lienee yhäkin tunnetuin suomalainen elokuvaohjaaja koko maailman mittakaavassa. Olen yrittänyt mahdollisuuksien mukaan nähdä Kaurismäen elokuvat ”uusina” elokuvateatterissa, mutta Toivon tuolla puolen –elokuvan kohdalla se ei ollut mahdollista: yritän kovin […]

EN OLE AIKAISEMMIN Simeon ja Hanna –verkkolehdessä juurikaan sekoittanut toista persoonaani, Hellevi Salmista, kirjoittamiini teksteihin. Nyt täytyy kuitenkin tehdä niin, sillä tämän vuoden naistenpäivänä Suomen Kirjailijaliiton järjestämään keskustelutilaisuuteen Villa Kivessä osallistui juuri Hellevi Salminen. Keskusteltiin kirjailijan asemasta näinä aikoina, ja koska läsnä oli melko paljon lasten- ja nuortenkirjailijoita, keskustelu suurelta osin koski juuri tätä genreä. […]

Sergei Djagilev (1872 – 1929) oli Pariisiin 1909 Pietarista emigroitunut monipuolinen kulttuuripersoona, joka tunsi useita suomalaisia taiteilijoita Pekka Halosesta Akseli Gallen-Kallelaan. Toimiessaan Mir Isskustva -ryhmässä ja samannimisen aikakauslehden toimittajana hän järjesti lukuisia suomalaisen taiteen näyttelyjä Pietariin ja tilasi taiteilijoiltamme kuvituksia lehtiin. Erityisen läheinen ystävä hänelle oli Magnus Enckell, jonka kanssa yhteistyö jatkui vielä Ranskan-aikoinakin.   […]