Simeon ja Hanna

Kun ihmisestä tiedetään olemattoman vähän, hänestä on – varsinkin kuoleman jälkeen – mahdollista sepittää mitä vain, eikä kukaan voi syyttää vääristelystä.   Legenda Ksenja Pietarilaisesta (n. 1730 – n. 1803) kertoo ihmeitä tehneestä, omaisuutensa köyhille jakaneesta nuoresta leskivaimosta Ksenja Grigorjevna Petrovasta. Uskonnollinen perimätieto rakastaa ihmeitä ja janoaa niitä yhä enemmän. Jotta ihmisestä tulisi pyhä, on […]

Uskon ja epäuskon ongelma pakottaa tekemään kysymyksen, antaako usko ihmiselle myös hyvyyttä. Kristilliset hyveethän on esitetty kumuloituvina uskosta toivon kautta rakkauteen. Selma Lagerlöf (1858 – 1940) kirjoitti useita legendoja. ”Jouluruusun legendassa” (Legenden om julrosorna)  hän pohtii rikollisuuden ongelmaa. Onko rikollinen luontojaan paha vai onko yhteiskunta epätasa-arvoisella politiikallaan tehnyt hänestä sellaisen? Miten on mahdollista, että lainsuojattomana […]

”Olemmeko työntäneet kaiken Jumalan ulos?” kysyy Eeva-Liisa Mannerin runoelma ”Strontium” (kok. Orfiset laulut, 1960). Jotkut arvelevat, että nykyihmistä ja nykytaiteilijaa eivät – ja niin muodoin eivät nykytaidettakaan – koskettaisi metafyysiset asiat. Se on kuitenkin harhaluulo. Nykykulttuurissa käsitellään enemmän kuin aikoihin uskonnollisia kysymyksiä. Silti voi olla, että niin avoimeen metafyysisen tunnustamiseen luomistyön virikkeiksi ja kaikkeuden viimeiseksi […]

Jouko Ollikaisen Itkevä Maria –näyttely Kulttuurikeskus Sofiassa teki minuun suuren vaikutuksen, ja kun luin sen taustoista – vahvan naisen uupumisesta – olisin halunnut nähdä nuo ikoninkaltaiset kuvat uudestaan, mutta silloin näyttely oli jo ohi. Jokin niistä jäi kuitenkin elämään syvälle minuun – jäi soimaan kuin Helena Anhavan runo: ”Kaiken heikkouteni kokosin kämmenelle. Sanoivat: – Kylläpä […]

Lyhyessä ja oikukkaassa kesässämme on tänä vuonna kuollut hämmästyttävän moni merkittävä suomalainen kirjailija: Leevi Lehto, Kirsti Simonsuuri, Claes Andersson, Matti Mäkelä. Nyt, paikoin poikkeuksellisen kuivan kesän alkaessa kääntyä hiljalleen syksyksi tulee mieleen Eino Leinon (1878 – 1926) tuotannossaan usein toistama ajatus, että ainoa iäinen on ihmisen henkinen ikävä; vaivaiskoivutkin vihertävät kylmässä Pohjolassa vain tuokion. Kestävää […]

Kaikki on kuolemaan olemista, päätteli Martin Heidegger. Tai itse asiassa hän vain kehitteli eteenpäin sitä Augustinuksen ajatusta, että elämämme on elämistä kuolemassa, kuoleman ympäröimänä. Ja että eläessämme kuolemme loputtomasti. ”Näin kuolen hiukan joka päivä”, kirjoitti Eeva-Liisa Manner. Ja jatkoi (suluissa): ”(mitä enemmän rakastan, sitä enemmän kuolen)”. Erään toisen proosarunonsa nimeksi Manner laittoi aforistisen lauseen: ”Etäisyys […]

Kaksi kertomusta: Kummassakin ihminen putoaa tai hyppää tai hänet työnnetään suunnattoman korkealta. Toisessa kertomuksessa hän kuolee, toisessa ei. Jotta säilyisi vahingoittumatta, täytyy tapahtua ihme. Joel Haahtelan romaanissa Adèlen kysymys (Otava 2019) – jonka alaotsikko on pienoisromaani – minäkertoja on suomalainen yliopiston opettaja. Hän on aloittanut teologian opinnot mutta innostunutkin Raamatun kielistä kreikasta ja latinasta. Sittemmin […]

”Sen tähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka helposti saa meidät kiedotuksi, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilpailussa, silmät luotuina uskon alkuunpanijaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen, joka odotettavanaan olevaa iloa varten kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istuutui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle” [Hepr. 12:1-2] […]

Andy Warholin (1928 – 1987) taidetta on moni pitänyt pinnallisena. Itse asiassa hänen taiteensa ei ole pinnallista vaan ironisoi armottomasti modernin ihmisen pinnallisuutta. Mutta ironisoi se paljon muutakin. Poliittista laskelmointia mitä kylmimmin (muistamme Kennedyn ja Maon muotokuvat), kapitalismia ja rahan valtaa (muistamme Marilyn Monroen kasvot ja Campbellin tomaattikeittopurkit). Noistahan Warhol tunnetaan.   Poptaide oli kuvataiteen […]

”Uskooko Miettinen perkeleeseen?” Näin arvelee pyhäaamuna kiroileva suutarimestari Miettinen pastorin kysyvän keskustelussa, jonka hän kuvittelee pastorin kanssa käyvänsä, mikäli tämä tulisi hänen asiakkaakseen. Molemmat ovat niitä pikkukaupungin ihmisiä, joiden monologeista koostuu Aapelin (oik. Simo Puupponen, 1915 – 1967) teos Meidän Herramme muurahaisia (1954). Suutarin ja papin mahdollinen väittely käsittelisi teologisia kysymyksiä. Miettinen miettii, että hän […]