Simeon ja Hanna

Andy Warholin (1928 – 1987) taidetta on moni pitänyt pinnallisena. Itse asiassa hänen taiteensa ei ole pinnallista vaan ironisoi armottomasti modernin ihmisen pinnallisuutta. Mutta ironisoi se paljon muutakin. Poliittista laskelmointia mitä kylmimmin (muistamme Kennedyn ja Maon muotokuvat), kapitalismia ja rahan valtaa (muistamme Marilyn Monroen kasvot ja Campbellin tomaattikeittopurkit). Noistahan Warhol tunnetaan.   Poptaide oli kuvataiteen […]

”Uskooko Miettinen perkeleeseen?” Näin arvelee pyhäaamuna kiroileva suutarimestari Miettinen pastorin kysyvän keskustelussa, jonka hän kuvittelee pastorin kanssa käyvänsä, mikäli tämä tulisi hänen asiakkaakseen. Molemmat ovat niitä pikkukaupungin ihmisiä, joiden monologeista koostuu Aapelin (oik. Simo Puupponen, 1915 – 1967) teos Meidän Herramme muurahaisia (1954). Suutarin ja papin mahdollinen väittely käsittelisi teologisia kysymyksiä. Miettinen miettii, että hän […]

Kuten taannoisen kolumnini yhteydessä mainitsin, haastattelin nykyistä Kuopion ja Karjalan metropoliittaa Arsenia ensimmäisen kerran Rovaniemellä Oulun ortodoksisen hiippakunnan hiippakuntapäivien aikaan vuoden 1994 lokakuussa erityisesti ikonimaalauksesta. Monissa muissa arkkimandriitta tai piispa Arsenin haastatteluissa vuoden 1994 jälkeen olemme luonnollisesti keskittyneet kirkkoa, ortodoksisuutta ja piispan tehtäviä käsitteleviin asioihin. Ei ole pitkäkään aika, kun hän kertoi Simeonissa ja Hannassa […]

Jevgeni Vodolazkin tuli elämääni tammikuussa 2016, ja tiesin silloin, että hän tuli jäädäkseen. Oli täysin yhdentekevää, jäisikö Arsenin neljä elämää ainoaksi kirjaksi, jonka häneltä koskaan luin, koska tiesin lukevani sen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Mutta sitten kuulin Elina Kahlalta, että hän oli parhaillaan kääntämässä Vodolazkinin uutta teosta. Toisin kuin Arsenin neljä elämää, se sai […]

Ritari on tai paremminkin oli keskiaikainen ratsuväen sotilas. Sana ritari tulee ratsastamista tarkoittavasta germaanisten kielten sanasta (rida, reiten, ride). Ritarit ratsastavat hevosella. Romaanisissa kielissä ritari ja ratsuväki ilmaistaankin sanalla, joka on lähtöisin hevosesta. Italian kielessä hevonen on cavallo, ratsuväki on cavalleria, mutta se tarkoittaa myös ritarillisuutta miehen daamilleen osoittavassa merkityksessä; tunnistamme helposti sanasta meillekin tutun […]

Uudelle vuodelle! Uudelle kärsimykselle! Sumuisen Itä-meren yllä tanssii onnettomuuden tuoja. Ontuvajalkainen, kyttyräselkäinen mielipuoli. Ja mikä kohtalo sillä on niiden varalta, jotka ovat välttyneet kidutukselta?   He ovat menneet kentille kuolemaan. Taivaan tähdet heille loistakaa! Maallista leipää he eivät tule näkemään eivätkä rakkaidensa silmiäkään.   Kirjailija Lidija Tšukovskaja kirjoittaa Ahmatovan kertoneen hänelle, että tämä runo kuvasi […]

  ”Minun olisi varmaankin hankala kirjoittaa kirja, jossa ei olisi juutalaisuutta, koska siinä maailmassa elän”, Samuel Davidkin sanoo. Samalla tavoin, vaikka eri syistä, minun on hankala kirjoittaa pitkälti juutalaisuutta sisältävästä kirjasta kirjoittamalla vain yhdestä tietystä kirjasta. Minun kohdallani juutalaisuuteen liittyy paljon subjektiivista läheisyyttä, joka estää minua kirjoittamasta selkeää arviota – enemmänkin, taas kerran, kirjoitan merkityksistä, […]

AJATTELEN, ETTÄ OLEMME kuin sielunsiskot – rouva Keltainen ja rouva Punainen. Outi on rouva Keltainen, täynnä huikaisevaa valoa. Kun ahdistuksen tukahduttava harmaa imupaperi kietoutuu minuun, Outi poimii omenapuunkukan ja ojentaa sen minulle. Toukokuussa, marraskuussa, missä kuussa tahansa. Koska Outi on rouva Keltainen, täynnä valoa. Sielunsisareni, vaikka minä olenkin vain pieni tuikku, joka usein lepattaa kuin […]

”Tunnetteko olevanne syyllinen?”   Näytelmä alkaa kuin oikeusistunto. Puheenjohtaja, kuulustelija tai syyttäjä vaikuttaa olevan keskeishenkilö. Hänen yleispätevyyttään ja monimielisyyttään kuvaa se, että rooliluettelossa hänen nimensä on lakonisesti Mies. Muut, nimetyt henkilöt istuvat aluksi oikeussalissa penkeillä kuin kirkossa; kamera kuvaa takaa, salin perältä.   Kyseessä on uudistuksellisena draamakirjailijana tunnetun, mutta myös runoja ja romaaneja julkaisseen tšekkiläisen […]

 Tämä essee tarkastelee Pietarin kaksoismyyttiä Anna Ahmatovan runoudessa. Ahmatova kirjoittaa Päiväkirjansa lehdillä: ”… Mihailin linnan kaksi ikkunaa olivat samanlaiset kuin vuonna 1801.. vaikutti siltä kuin niiden takana yhä tapettaisiin Paavalia, Semjonovin kasarmit ja kenttä, jolla Dostojevski odotti kuolemaansa ja Fontankan talo – kokonainen kauhujen sinfonia… prokuraattorinvirasto Nevskillä… lokit Liteinyi -sillalla, jota pitkin kuljin Krestyn vankilajonoihin, […]