Simeon ja Hanna

Näin minä kävin läpi ensimmäisen vuoden, kun syöpä oli tehnyt etäpesäkkeensä. Näin kerroin sen pikkupojille. Kerroin heille myös ortodoksisista hautajaisista – kerroin, että meidän elämämme ei pääty kuolemaan. Jotkut sanovat sellaista manipulaatioksi, tarinoiden esittämiseksi tosiasioina. Mutta minä kerroin pikkupojille, että minä uskon niin – kerroin myös, että kaikki ihmiset eivät usko niin. Tietenkin minä kerroin […]

  Saivat minut uskomaan, että vesivärityksistäni voisi tehdä näyttelyn, niistä kirkollisista – että voisin pyytää hänet sen näyttelyn avaajaksi   Sai kopiot kuvista, soitti, sanoi tulevansa, jopa mielellään. – Ovathan nämä vähän hassunkurisia, naurahti niin kuin hänellä oli tapana. Sovittiin päivämäärä,   ja sen jälkeen, hän sanoi, onkin jo niin pitkä aika, kun viimeksi saimme […]

Pastoraalinen yhteys ei ole kärsivälle ihmiselle ainoastaan tukea antava, kuin pelastusrengas, joka auttaa häntä hänen elämänsä vaikeina aikoina, tai suhde, jossa pappi toimittaa tarvittavia uskonnollisia rituaaleja paholaisen tai viimeisen vihollisen, kuoleman, karkottamiseksi. Ei se ole liioin tilanne, jossa elämää ja kuolemaa kaunistellaan itsekeskeisellä hengellisyydellä tai erilaisilla psykologisilla selittelyillä kuolemanpelon vähentämiseksi ja menetyksen aiheuttaman tuskan vähentämiseksi. […]

  Tämän päivän evankeliumissa kohtaavat inhimillisyyden ääripäät. Nimittäin ehdoton hyvyys ja erittäin syvälle iskostunut pahuus, sekä Herramme Jeesus, joka tekee vain hyvää ja opettaa totuutta täydellisesti. Pahuuden edustajina fariseukset mielettömine oppeineen, joista on täydellisesti kadonnut arvostelukyky ja inhimillisyys. Sen sijaan että sokeana syntyneen uudesta elämästä olisi iloittu vilpittömästi ja suureen ääneen, häntä syytettiin sapattina parantumisesta. […]