Tag Archives: syöpä

Yhteistä matkaa äiti Marian kanssa

25/09/2017

0 Comments

Tutustuin Äiti Maria Normanbylaiseen 1980-luvun lopulla: olen ostanut tai saanut lahjaksi Sisar Teklan toimittaman ja elämäkerrallisella johdannolla varustaman kirjekokoelman Kirkas pimeys (1988, Kirjaneliö) joulukuun 19. päivänä 1989. Myöhemmin olen ostanut Äiti Marian kirjoittaman teoksen Kätketty aarre (1987, Kirjaneliö), jonka alaotsikko kuuluu Ortodoksisen apofaattisen teologian sovellutus. Molemmat kirjat on ansiokkaasti suomentanut Pia Koskinen-Launonen. Muistan hyvin tuon […]

Continue reading...

Pienet valkoiset koirat, kirkkolaki ja -järjestys

29/11/2016

0 Comments

LÄHES KOKO elämäni ajan perheessäni on ollut koira. Koirattomat ajanjaksot ovat olleet niin lyhyitä, etten edes osaa muistaa kymmenien vuosien jälkeen sellaisia aikoja olleenkaan. En liioin enää osaa kuvitella, että voisin elää ilman koiraa. Kuitenkin elämäni ensimmäisen koiran, naapurin koiran, kohdatessani olin hiukan alle nelivuotias, ja kohtaamisen tulos oli koiran purema iso haava sääressäni – […]

Continue reading...

Ystävän äärellä

16/08/2016

0 Comments

PARANTUMATONTA syöpää sairastava paras ystäväni on samaa ikäluokkaa kuin minäkin. Vajaa 40-vuotias. Kaikki on tapahtunut neljän kuukauden sisällä, ajanjakson, joka ei tässä iässä riitä kuin pienten suunnitelmien tekoon. Aluksi hän valitti tavallista vatsakipua, nyt hän on kuolemaisillaan. Olemme molemmat kristittyjä, mutta emme ole koskaan puhuneet vakavasti teologisista asioista. Emmekä puhu nytkään, ne tuntuisivat vieläkin sopimattomammilta […]

Continue reading...

Punapukuinen nainen ja syöpä: NÄIN SEN KERROIN PIKKUPOJILLE

20/09/2015

0 Comments

Näin minä kävin läpi ensimmäisen vuoden, kun syöpä oli tehnyt etäpesäkkeensä. Näin kerroin sen pikkupojille. Kerroin heille myös ortodoksisista hautajaisista – kerroin, että meidän elämämme ei pääty kuolemaan. Jotkut sanovat sellaista manipulaatioksi, tarinoiden esittämiseksi tosiasioina. Mutta minä kerroin pikkupojille, että minä uskon niin – kerroin myös, että kaikki ihmiset eivät usko niin. Tietenkin minä kerroin […]

Continue reading...

Punapukuinen nainen ja syöpä: EDIE JA PATSY

09/08/2015

0 Comments

Raekoja Plats on aivan tyhjä – ei houkuttelevia katukahviloita, torille työntyneitä ravintoloita – ei turisteja, vain me kaksi, ja jokusia paikallisia. Niin varhain pääsiäinen sinä vuonna – sinä vuonna, kun vietimme pääsiäisen Tallinnassa.   Vanhassa kaupungissa puoti puodin vieressä, eikä tungosta. Rauhassa katselemme näyteikkunoita – miten niin rauhassa? Me olemme tänään Edie ja Patsy, me […]

Continue reading...

Punapukuinen nainen ja syöpä: EI AINA NIIN KAUNISTA KATSOTTAVAA

02/08/2015

0 Comments

Onneksi kukaan ei katso. Onneksi vessan oven voi lukita. Onneksi sitä useimmiten ryntää vessaan kotona.   Eivät sanatkaan ole kauniita – ripuli ja oksennus. Mutta ihan tavallista arkipäivää, toisinaan.   Eikä sitä tiedä, ei ennalta aavista, missä ja milloin.   Niin on sekin koettu, että juuri nyt! heti! tässä silmänräpäyksessä on pakko päästä vessaan. Eikä […]

Continue reading...

Punapukuinen nainen ja syöpä: AURINGONKUKAT

26/07/2015

0 Comments

Että jouluruusu tekee värisevän valkean kukkasen huhtikuussa, että viimevuotiset auringonkukat ovat pudottaneet parvekeruukkuihin siemeniä, ja mullasta putkahtaa kevätauringonvalossa esiin hentoja taimia, jotka kesällä loistavat kultaisina aurinkoina, että pikku koira tulee liki, nostaa matalat tassunsa kirjoituspöydän reunalle ja katsoo: lähdetäänkö ulos aurinkoon, kevättuuleen?   Ne nostavat mielen masentuneesta kyllästymisestä näihin joka-aamuisiin, jokailtaisiin jalkojen ja käsien kylvetyksiin, […]

Continue reading...

Punapukuinen nainen ja syöpä: XELODA

24/05/2015

0 Comments

(Xeloda kuuluu sytostaatteihin eli solunsalpaajiin. Tämä lääkeryhmä pysäyttää syöpäsolujen kasvun.)   Isoon kulhoon viisi litraa viileää vettä ja puolitoista desilitraa merisuolaa – pienempään kulhoon puolet samanlaista liuosta. Suolaa kuluu viikossa melkein kaksi kiloa, koska kädetjalat on huuhdeltava aamuin illoin.   Isompi kulho lattialle, pienempi pöydälle. Kirja avoimena kulhon viereen. Bepanthen–tuubi valmiiksi, pyyheliina, ja munakello mittaamaan […]

Continue reading...

Punapukuinen nainen ja syöpä: PARANTUMATON

17/05/2015

0 Comments

Istun paikallisjunassa, matkalla kotiin Korsoon. Kun olen kirjoittanut tekstarit – tyttärelle, pojalle, ystäville kuten Jukalle, ja Ilkalle, joka myös on palkattaparantaja, ajattelen hetkeä, vähän aikaa sitten, kun istuimme lääkärin vastaanottohuoneessa.   Tämä on semmoinen nuori tyttö, nauravainen, liikkeissään nopea. Sattumalta olin joutunut hänen potilaakseen. Minä en usko sattumaan.   Tutkimusten jälkeen hänen vastaanottohuoneessaan – tietokone, […]

Continue reading...

Punapukuinen nainen ja syöpä: TULEN ULOS

10/05/2015

0 Comments

Tulen ulos Syöpätautien klinikan pääovesta. Ulkona tuulee rajusti. Lähden kävelemään ratikkapysäkkiä kohden, se on Tukholmankadulla, sinne on yhden Marlboron mittainen matka. Kun vain tuulelta saisin tupakan syttymään – tulitikku toisensa jälkeen sammuu. Kaikki sytyttimet kadonneet ja minun on turvautuminen tulitikkuihin.   Taksikuskit odottavat omia syöpäpotilaitaan klinikalta – huomaavat turhat yritykseni, ja yksi tulee tarjoamaan tulta. […]

Continue reading...